LÄÄKKEEN TIE ON PITKÄ

Teksti TIINA SUOMALAINEN
Kuvitus KIRSI TAPANI
LÄÄKKEEN TIE
ON PITKÄ
Uuden lääkkeen matka molekyylistä valmiiksi tuotteeksi ja kuluttajan saataville
kestää yleensä 10 – 15 vuotta. Paljon pitää tutkia ja testata ennen kuin aineiston
joukosta hioutuu se yksi tarvittava helmi.
12 • 3/2015 AVAIN
3/2015 AVAIN • 13
A
lussa on idea. Lääkeyhtiössä, biotekniikan yrityksessä tai yliopiston tutkimusryhmässä syntyy ajatus, että sairautta tai sen oiretta voidaan hoitaa jollakin uudella tavalla. Idea voi syntyä
myös sattumalta.
Lääkeaineen kehittäminen pohjautuu solujen molekyylibiologiaan. Ensin etsitään ihmiskehosta proteiini
tai geeni, joka vaikuttaa sairauden syntyyn tai oireiden
kehittymiseen. Sen jälkeen seulotaan tuhansien molekyylien joukosta jatkotutkimuksiin sopivia lääkeainemolekyylejä, joilla voidaan kiihdyttää tai hidastaa
proteiinin tai geenin toimintaa.
– Otetaan esimerkiksi vapina. Ensin selvitetään oireen taustalla oleva toimintahäiriö. Sitten yritetään
kehittää lääke, joka vaikuttaisi aivojen välittäjäainepitoisuuksiin niin, että vapinaa voidaan hillitä, valottaa
lääketeollisuusyritys Orionin lääketieteellinen johtaja Paula Rytilä.
Lääkekehityksen alkuvaiheessa tarkoituksena on
löytää muutama mahdollisimman turvallinen ja tehokas molekyyli lääkeaine-ehdokkaaksi. Kun molekyylit
ovat löytyneet, siirrytään prekliinisiin tutkimuksiin.
Niitä tehdään soluilla, mikrobeilla ja koe-eläimillä.
Prekliinisissä tutkimuksissa varmistetaan, että molekyylit ovat riittävän turvallisia, jotta niitä voidaan testata ihmisillä.
tusmenetelmä. Tämän jälkeen kehitetään sellainen
annosmuoto, josta lääkeaine imeytyy varmasti elimistöön.
– Tehoon ja turvallisuuteen voidaan vaikuttaa
muokkaamalla lääkkeen annosmuotoa apuaineilla ja
erilaisilla valmistustekniikoilla, Rytilä kertoo.
Kliiniset tutkimukset jaetaan neljään faasiin eli vaiheeseen. Niissä tutkitaan lääkkeen turvallisuutta ja
tehoa.
Ensimmäisessä vaiheessa lääkeainetta testataan
kymmenillä terveillä koehenkilöillä. Poikkeuksena
ovat syöpälääkkeet, joiden tutkiminen aloitetaan heti
potilailla.
Toisessa vaiheessa on mukana satoja potilaita. Kolmannessa vaiheessa löydökset varmistetaan yleensä
useammassa tutkimuksessa. Mukana on tällöin tuhansia potilaita.
Kliinisten tutkimusten jälkeen lääkeyhtiö hakee
lääkkeelle myyntilupaa. Myyntiluvan saamiseksi lääkkeen hyötyjen on oltava suurempia kuin haittavaikutusten.
– Paljon pitää tutkia ja käydä läpi molekyylejä ennen kuin joukosta hioutuu se helmi. Noin kymmenen
prosenttia kliinisiin tutkimuksiin yltäneistä molekyyleistä päätyy lopulta lääkkeeksi, huomauttaa lääketeollisuusyritys Amgenin lääketieteellinen johtaja Saija Silvola.
Kliinisen tutkimuksen neljäs vaihe alkaa, kun lääke
Kliinisiä tutkimuksia neljässä vaiheessa
on markkinoilla. Lääkeyhtiö kerää lääkkeen käytöstä ja
Ennen kuin kliiniset tutkimukset ihmisillä aloitetaan, sen mahdollisista haittavaikutuksista tietoa, jotta lääkmolekyyli syntetisoidaan eli kehitetään sen valmis- keen hyöty-haittasuhdetta voidaan jatkuvasti seurata.
TUTKIMUSVAIHE
1–3 vuotta
14 • 3/2015 AVAIN
Saija Silvola
Kehitys edellyttää tiukkaa valvontaa
Yksikään lääke ei pääse markkinoille ilman viranomaisten tarkkaa kontrollia.
– Viranomaiset ovat sekaantuneet lääkekehitykseen aika lailla alusta asti, tiivistää johtaja Erkki Palva
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimeasta.
Lääkeyhtiö tarvitsee viranomaishyväksynnän, kun
se alkaa tehdä laboratoriossa turvallisuuteen liittyviä
eläinkokeita. Ennen kuin lääkettä voidaan testata ihmisillä, tarvitaan lupa lääkkeen valmistamiseen kliinisiä tutkimuksia varten. Fimeaan on toimitettava arvioitavaksi lääketutkimusten suunnitelmat sekä lääk-
VAIHE I
alkuvaiheen kehitys
n. 1 vuosi
TUTKIMUSLUPAHAKEMUS
KLIINISET LÄÄKETUTKIMUKSET
keestä käytössä olevat tiedot. Fimea voi myös tehdä
tarkastuksia tutkimuksen kuluessa.
Myyntilupaa uudelle lääkekeksinnölle haetaan
yleensä Euroopan unionista (EU), ja myyntilupahakemus tehdään Euroopan lääkeviraston (EMA) kautta. EMA käyttää arviointityössä kansallisten lääkeviranomaisten asiantuntijoita.
Fimea myös valvoo jo markkinoilla olevien lääkkei-
VAIHE III
loppuvaiheen kehitys
2–4 vuotta
Koehenkilöitä 20–100
PREKLIINISET
TUTKIMUKSET
1–2 vuotta
IDEA
”Noin kymmenen
prosenttia kliinisiin
tutkimuksiin yltäneistä
molekyyleistä päätyy
lopulta lääkkeeksi.”
VAIHE II
loppuvaiheen kehitys
1–3 vuotta
UUSI LÄÄKE
MARKKINOILLA
Potilaita 1000–5000
Potilaita 100–500
MYYNTILUPAHAKEMUS
n. 1 vuosi
3/2015 AVAIN • 15
den turvallisuutta sekä kansallisesti että osana EU:n
viranomaisverkostoa.
– Tarjoamme myös neuvontaa. Varsinkin alalle pyrkivät pienet tekijät kompastuvat usein säädösverkostoon, Palva huomauttaa.
Suomalaiset sitoutuneita lääketutkimuksiin
Uuden lääkkeen synnyttämiseen osallistuvat monen
alan ammattilaiset, kuten kemistit, biokemistit, fyysikot, farmaseutit ja lääkärit.
– On tärkeää, että hoitavat lääkärit ovat mukana
alusta alkaen, jotta lääkkeitä kehitetään juuri niille
potilaille, jotka niitä eniten tarvitsevat, huomauttaa
Paula Rytilä.
Kliinisiä tutkimuksia tekevät lääkärit rekrytoivat
potilaat tutkimuksiin. Sekä Rytilä että Saija Silvola
kiittelevät suomalaisia potilaita, jotka ovat heidän mukaansa hyvin luotettavia ja sitoutuneita lääketutkimuksiin.
Lääkeyhtiöt tekevät yhteistyötä myös keskenään
sekä yliopistojen ja pienten yritysten kanssa jakaakseen osaamistaan ja taloudellista riskiä. Verkostoituminen onkin päivän sana. Taannoin esimerkiksi uutisoitiin Helsingin yliopistollisen keskussairaalan ja suuren
lääkeyhtiön yhteistyöstä syöpälääkkeiden kehittämisessä. Tästä hyötyvät myös syöpäpotilaat.
Lääkekehitys muuttuu yksilöllisemmäksi
Lääketeollisuudessa pyörii iso raha. Uuden lääkkeen
kehittämisen kokonaiskulut voivat olla jopa 700 – 800
miljoonaa euroa. Tuottojaan lääkeyhtiöt sijoittavat uusiin investointeihin.
Silvola huomauttaa, että kovan liiketoiminnan rinnalla kulkee inhimillinenkin tekijä.
– Keskiössä on potilas. Tavoitteenamme on, että
potilas saa parempaa hoitoa ja että hoitoon tulee uusia vaihtoehtoja.
Vain suurilla lääkeyhtiöillä on varaa viedä läpi kokonaisia hankkeita. Lääkekehitystä tehdään kuitenkin
muuallakin, kuten tutkimusryhmissä ja biolääketieteen alan uusissa yrityksissä. Onkin hyvin tavallista,
että pienet biotekniikan yritykset myyvät tai lisensoivat kehittämänsä lääkeaihion lääkeyhtiölle.
Valtio, kuten esimerkiksi innovaatiorahoituskeskus
Tekes, tukee myös pieniä alkuvaiheen kehitystä tekeviä biotekniikan yrityksiä.
Tulevaisuudessa lääkekehitys muuttuu yksilöllisemmäksi. Henkilökohtainen lääketiede tarkoittaa sitä,
että hoito räätälöidään potilaan perimän ja taudin molekyylitason ominaisuuksien perusteella.
– Etsitään esimerkiksi syöpäkasvaimesta geenivirhe,
joka aiheuttaa potilaan sairauden, ja kehitetään hoito
juuri kyseiseen geenivirheeseen, Paula Rytilä kertoo.
Harvinaissairauksien
lääkekehitys ei houkuttele
MS-TAUDIN LÄÄKEHOITOJEN kehitys on ollut viime
vuosina hyvin vilkasta ja markkinoille on tullut useita
uusia lääkkeitä. Kehitys näyttää jatkuvan samanlaisena
edelleen. Tilanne on kuitenkin aivan eri, kun puhutaan
harvinaissairauksien hoidosta.
Erilaisia harvinaisia sairauksia ja vammoja arvioidaan
tällä hetkellä olevan 6 000−8 000. Harvinaissairaudet
ovat muun muassa neurologisia sairauksia, syöpäsairauksia ja aineenvaihdunnan sairauksia. Harvinaissairauksiin on tarjolla niukasti lääkkeitä pitkälti siksi, että
lääkekehitys on liiketoimintaa. Lääkeyhtiöiden ei kannata investoida sellaisen lääkkeen kehittämiseen, jonka
myynnistä ei saa riittävästi katetta.
– Luonnollisesti lääkekehitys ohjautuu aloille, joilla
myyntivolyymit ovat suuret. Harvinaiset sairaudet eivät
ole houkuttelevia, toteaa johtaja Erkki Palva Fimeasta.
Harvinaissairauksien lääkehoitojen kehittämistä jarruttaa myös se, että tautimekanismeja ei tunneta riittävän hyvin. Lisäksi tutkittavia potilaita on vain vähän.
Harvinaisia sairauksia sairastavilla on kuitenkin sama
oikeus saada hoitoa kuin muillakin. Euroopan unioni
tukeekin harvinaissairauksiin tarkoitettujen lääkkeiden
kehitystä eri tavoin.
Harvinaislääkestatuksen saaneen lääkkeen kehittämiseen on mahdollista saada tieteellistä ja hallinnollista
neuvontaa sekä helpotuksia myyntilupa- ja muista lääkevalvonnan maksuista. Myyntiluvan saannin jälkeen
taataan kymmenen vuoden suoja rinnakkaisvalmisteille.
Lisäksi harvinaislääkkeet saavat kansallista tukea.
Harvinaissairauksien hoidossa toteutetaan jo pitkälti
henkilökohtaisen lääketieteen ajatusta eli sitä, että potilaalle räätälöidään täsmähoito.
Lääke voi päätyä lopulta ihan muuhun käyttöön
JOSKUS KÄY NIIN, että lääke päätyy aivan muuhun
tarkoitukseen, kuin mihin sitä alun perin lähdettiin kehittämään. Klassisin esimerkki lienee erektiolääke Viagra. Sildenafiilista kehitettiin uutta lääkettä verenpaineeseen ja angina pectorikseen. Tutkimuksessa mukana
olevat miehet raportoivat kuitenkin parantuneista erektioista. Verenpaineeseen lääke sen sijaan ei purrut hyvin.
– Lääkkeen käyttöaiheen vaihtuminen ei ole tavatonta, huomauttaa farmakologian ja lääkekehityksen dosentti Petri Vainio Turun yliopistosta.
Yleensä lääkkeen vaikutus täsmentyy jo lääkekehityksen aikana ennen myyntilupahakemuksen jättämistä. Jo
markkinoilla olevien lääkkeiden käyttöaiheen vaihtuminen on melko harvinaista.
– Niistäkin suurin osa selittyy alun perin tunnetuilla ja
tutkituilla vaikutusmekanismeilla. Hyvin harvinaista on
se, että lääkkeen haittavaikutuksista löytyisi uusi käyttöaihe, Vainio huomauttaa.
Haittavaikutusten perusteella on löytynyt uusi käyttö-
16 • 3/2015 AVAIN
aihe muun muassa verenpainelääke minoksidiilista. Se
aiheutti liikakarvoitusta ja päätyi mieskaljuuden hoitoon
linimenttinä. Lisäksi antibiootti erytromysiini aiheuttaa
sivuvaikutuksena nälkäkouristuksia ja tehostaa mahan
tyhjenemistä. Nykyään sitä käytetäänkin jonkin verran
lääkkeenä gastropareesin eli mahalaukun poikkeuksellisen hitaaseen tyhjentymiseen.
Aspiriini puolestaan oli alun perin särky- ja kuumelääke. Nykyään sen merkittävin käyttö on veritulppien
ehkäisyssä.
MS-lääkkeitäkin on syntynyt sivupoluilta. Aaltomaisen MS-taudin hoitoon tarkoitettu dimetyylifumaraatti
kehitettiin aluksi vain psoriasiksen hoitoon. Lisäksi Kari
Cantell kehitteli interferoneja aluksi syövän ja viruksien
torjuntaan, kunnes keksi ehdottaa interferoneja kokeiltavaksi MS-taudin hoidossa.