Antotavat jatkoa… - Oulun Diakoniaopisto

Lasten lääkehoito
06.04.2010 Virpi Riuttanen, lasten sh,
TtM-opiskelija
Lääkkeiden antotavat lapsilla
Suun kautta (per os)
Oraalineste (ent. mikstuura), tabletti
Bukkaalisesti eli imeytetään posken limakalvolle
Epistatus®
Peräsuoleen (per rectum)
Suppo
Rectioli
Antotavat jatkoa…
Parenteraalinen annostelu
Ihon kautta (dermaalisesti, d.)
Ihon alle (subcutaanisesti, s.c.)
Keuhkoihin (intrapulmonaalisesti, inhal.)
Lihakseen (intramuskulaarisesti, i.m.)
Laskimoon (intravenoosisti, i.v.)
Epiduraalitilaan (epid.)
Spinaalitilaan (intratekaalisesti, i.t.)
Myös erilaiset tipat (nenä, korva, silmä)
Lääkkeen antaminen lapselle
Huomioitava eri-ikäisten lasten kyky ottaa eri lääkemuotoja
Yksilöllisyyden huomioiminen
Usein tarvitaan kekseliäisyyttä, rauhallisuutta ja varmuutta
Selitetään ikätason mukaisesti, miksi lääke on tarpeellinen
Lapsen annetaan tehdä jokin oma valinta
lääkkeenottotilanteessa
Ei kuitenkaan lääkkeen ottamisesta päättäminen
Lääkkeen antaminen lapselle
Mahdollisimman tuttu hoitaja lapselle
Turvallisuutta luomaan jokin tuttu asia esim. vanhempi,
oma unilelu
Lapselle aikaa totutella ajatukseen
Ymmärrettävästi lääkkeen tarpeellisuuden perusteleminen
Vältetään kipua tuottavia lääkkeen antotapoja
Käytetään mahdollisuuksien mukaan etukäteen kipulääkitystä ja
puuduterasvaa (Emla®, Ametop®)
Lääkkeen antaminen lapselle
Luetaan pakkausseloste huolella
Noudatetaan annosohjetta (lääkärin määräämä)
Lapsille lääkemäärä annostellaan tarkasti
Lääkkeitä ei saa säilyttää lasten ulottuvilla (myrkytysvaara)
OIKEA LÄÄKE, OIKEA MÄÄRÄ, OIKEAAN AIKAAN,
OIKEALLA TAVALLA, OIKEALLE LAPSELLE!
Per os – huomioitavaa
Alle 5v usein vaikea niellä tabletteja
Aspiraatiovaara tablettien ja kapseleiden kohdalla ei saa
antaa väkisin
Tabletit voidaan jakaa pienempiin osiin, varsinkin jos
jakouurre
Tabletit voidaan hienontaa tarkista ettei huhmareeseen
jää lääkettä
Per os – huomioitavaa
Jos oraaliliuos pullossa lukee, että ravistettava, lääke on
todellakin huolellisesti sekoitettava
Oraalinesteet annetaan ruiskulla posken ja hampaiden
väliin
Noudatettava varovaisuutta lääkkeen antamisessa ruokaan
sekoitettuna
Oraaliliuosten annostelu ruiskulla, ei ruoka- tai teelusikalla
Per rectum – huomioitavaa
Paras asento on, että lapsi on kyljellään jalat hieman
koukistettuna
Rasvattu peräsuppo tai rectioli tarpeeksi syvälle peräaukkoon
Rectiolin puristaminen myös ulospäin otettaessa, jotta lääke jää
peräsuoleen
Puristetaan hetken aikaa molempia pakaroita, jotta lääke ei
pääse luiskahtamaan ulos
Lääkeaineen imeytyminen hitaampaa, epävarmempaa ja
epätäydellisempää kuin per os (vaikuttaa mm. suolen sisältö)
Peräpuikkojen antaminen voi tuntua kiusalliselta jo leikkiikäisestäkin
HOX! Intimiteetin huomioiminen
Erilaiset suihkeet ja tipat –
muistettavia asioita
Korvatippoja ei saa antaa ilmastoituun korvaan
Rähmäinen tai vetistävä silmä puhdistetaan ennen
silmätippojen/-voiteen laittamista
Silmätipat laitetaan alaluomen sisäpinnalle
Hoitajan kannattaa pyytää kaveria pitämään lapsi
paikallaan
Jääkaapissa säilytettävien lääkkeiden annetaan lämmetä
huoneenlämpöiseksi
Vältetään lääkkeen kontaminoitumista
Inhalaatiosuihkepullon lääkemäärän tarkistaminen
Hengitettävien lääkkeiden vaikutus alkaa nopeasti
Eri-ikäisten lasten lääkehoidon
erityispiirteitä (Hoppu 2002)
Vastasyntyneet ja keskoset
Äidiltä synnytyksen yhteydessä saadut lääkkeet
Hidas lääkeaineiden eliminaatiokyky, joka muuttuu
nopeasti ensimmäisten elinviikkojen aikana
Vastasyntyneiden tehohoito monine lääkkeineen
Imetyksen yhteydessä äidiltä saadut lääkkeet
Imeväisikäiset
Imetyksen yhteydessä äidiltä saadut lääkkeet
Lääkkeiden eliminaation nopeutuminen ja lapsen nopea
kasvu lisäävät annostarvetta ensimmäisen elinvuoden
aikana
Eri-ikäisten lasten lääkehoidon
erityispiirteitä (Hoppu 2002)
Leikki-ikäiset
Toistuvat infektiot
Uhmaiässä lääkkeen antaminen lapselle vaikeaa
Myrkytystapaturmien riski lapsen pannessa kaiken
käteen saamansa suuhun
Lääkkeiden nopean eliminaation vuoksi suhteelliset
lääkeannokset suurimmillaan
Murrosikäiset
Nopean kasvun huomioonotto pitkäaikaishoidon
lääkeannoksissa
Hoitomyöntyvyysongelmat (itsenäistymisprosessi)
Lasten kuumeen ja kivun
hoito
Lasten kuumetta kannattaa alentaa silloin, kun siitä on
haittaa lapselle
Kuumeisen lapsen riittävästä nesteytyksestä huolehtiminen
tärkeää
Ensisijaisesti lapsilla käytetään parasetamolia
Saatavilla useammalla kauppanimellä (Para-Suppo®, Panadol®,
Paraceon®, Pamol® F)
Oraalineste, peräsuppo, tabletti, dispergoituva tabletti
Annostus 15mg/kg tarvittaessa 6 tunnin välein (neljä kertaa
vuorokauden aikana)
Lasten kuumeen ja kivun
hoito
Kuumeen hoitamiseen voidaan käyttää myös
Ibuprofeeni, saatavilla vain suppoina (Burana®), annostus 10mg/kg
8 t välein (kolme kertaa vuorokauden aikana)
Naprokseeni, saatavilla vain oraaliliuos (Pronaxen®), noin 1vuotiaasta alkaen, annostus 5mg/kg 12 t välein (kaksi kertaa
vuorokauden aikana)
Parasetamolin kanssa yhtä aikaa voidaan käyttää
jompaakumpaa, mutta ei kumpaakin ed mainituista, joita ei
saa antaa yhtä aikaa
Lasten kuumeen ja kivun
hoito
Kovassa kivussa myös muita lääkkeitä (kuten tramadoli
esim. tippoina)
Leikkauksessa ja syöpäkivun hoidossa käytetään lapsillakin
opiaatteja (esim. morfiinia, oksikonia, petidiiniä)
Epilepsialääkkeitä käytetään hermoperäisen kivun hoidossa
Lapsen kivun arvioiminen on vaikeaa
Yksilölliset tavat ilmaista kipua
Yleisesti tutkimusten mukaan lasten kipua hoidetaan liian
vähän eikä lasten ja vanhempien/hoitajien arviot kivusta
kohtaa
Ripuli- ja oksennustaudin
lääkehoito
Lapsen yleisvointi ja painon lasku ovat parhaat mittarit
lapsen ripuli- ja oksennustaudin hoidossa sairaalahoitoa
tarvitaan, jos ripulointi tai oksentelu on runsasta tai lapsi on
väsynyt eikä jaksa enää leikkiä eivätkä vanhemmat pysty
lasta nesteyttämään kotona tarpeeksi
Yleensä virustauteja
Tärkeintä on nesteytyksestä huolehtiminen!
Kannattaa antaa pieniä määriä kerrallaan
Maitohappobakteereja sisältäviä tuotteita voi suosia
Normaali ruoka
Tarvittaessa ripulijuomaa (Osmosal®, Floridral®) näiden
kanssa aina myös vettä/laimeaa mehua tarjottava
Tyypin I diabetes
Puhkeaa useimmiten lapsuudessa tai nuoruudessa, joskus
varhaisessa aikuisiässä
Autoimmuunisairaus, joka hoidetaan aina päivittäisillä
insuliinipistoksilla (ei elimistön omaa insuliinituotantoa)
Olennaista arvioida syödyt hiilihydraattimäärät aterioilla määrittää pistettävän ateriainsuliinin määrän
Hoitovaihtoehtoja useita:
Monipistoshoito (pistetään insuliinia jokaisen pääaterian
yhteydessä:aamupala,lounas,päivällinen,iltapala)
Insuliinipumppuhoito (annostelee insuliinin jatkuvasti katetrin avulla
ihon alle)
Kolmipistoshoito (koulussa/hoitopaikassa ei tarvitse pistää)
Kaksipistoshoito (edellytys vakiintunut pistos- ja ruokailuaikataulu)
Tyypin I diabetes
Perusinsuliini
Ateriainsuliini
Korvataan insuliinin peruseritys eli aterioiden välinen ja yöllinen
insuliinineritys
Käytetään pitkävaikutteista detemir-, glargiini- tai NPH-insuliinia
Korvataan aterian aiheuttama lisäinsuliinin tarve
Käytetään pika- tai lyhytvaikutteista insuliinia
Insuliini pistetään insuliiniruiskulla tai –KYNÄLLÄ
Tyypin I diabetes
Käytettävät neulat ovat hyvin ohuita ja teräviä, pistäminen
miltei täysin tai lähes kivutonta
Pistospaikkoina käytetään yleensä reisien ulkosyrjiä,
pakaroita ja vatsan aluetta
Pistospaikkojen kunto vaikuttaa insuliinin imeytymiseen
(myös ihon ja kudosten lämpötila)
Insuliini säilytetään viileässä (viileä- tai jääkaappi), ei saa
jäätyä
Käytössä olevat insuliinit säilytetään huoneenlämmössä,
suojellaan auringonvalolta
Tyypin I diabetes
Hypoglykemia eli matala verensokeri
Oireina heikotus, tärinä, hikoilu, nälän tunne, hermostuneisuus,
huimaus, keskittymisvaikeudet, näköhäiriöt, puheen sekavuus,
kasvojen kalpeus
Hoitona: Tajuissaan heti nopeasti imeytyvää hiilihydraattia 1020g esim. 2 rkl hunajaa, sokeria, 2dl appelsiinimehua/limukkaa,
banaani
Hoitona: Jos tajuton Glukagoni-injektio lihakseen ja jatkohoito
sairaalassa
Tyypin I diabetes
Hyperglykemia eli ketoasidoosi eli happomyrkytys
Voi kehittyä lapselle nopeastikin (pistos jäänyt ottamatta, pumppu ei
toimi, infektio)
Oireina: jatkuva jano, tihentynyt virtsaamistarve, ihon punoitus ja
kuivuus, pahoinvointi ja oksentelu, väsymys ja sekavuus,
hengenahdistus, asetonin haju hengityksessä
Hoidetaan sairaalassa, voi olla hengenvaarallinen
Lasten astman hoito
Lasten astma on yleisimmin ns. infektioastma, joka liittyy
toistuviin infektioihin. Pienet hengitystiet ja herkästi
turpoava limakalvo.
Yleensä paranee kouluikään mennessä
Säännöllisenä lääkkeenä voi olla inhaloitava kortisoni tilan
laajentimella (Babyhalerilla) esim. Flixotide® tai Pulmicort®
Ja/tai leukotrieenisalpaaja (Singulair® purutabletti)
Inhaloidun kortisonin jälkeen suu on aina huuhdeltava
vedellä (sieni-infektioriski)
Lasten astman hoito
Kohtauslääkkeenä yleensä salbutamoli (Ventoline®)
Annostellaan babyhalerilla (tilan laajennin)
Annokset suurempia kuin aikuisilla
Latausannos jopa 6 suihkausta 0,1mg salbutamolia 20min välein 4
kertaa
Jatkossa annetaan 2-6 suihkausta 3-4t välein
Annostellaan kaksi suihkausta kerrallaan
Pidetään babyhaler vaakasuorassa asennossa
Tiiviisti lapsen kasvoille
Leikki-ikäinen hengittää 5-6 kertaa, imeväisikäinen noin 10 kertaa venttiilit liikkuvat
Kouristusten hoito
Yleisin lasten kouristusten syy on kuumekouristus, toiseksi
yleisin syy on epilepsia
Ensiapulääkkeenä pitkittyneeseen kohtaukseen
diatsepaami rectioli tai midatsolaami suun limakalvoille
Bukkaalinen midatsolaami eli Epistatus®
Vanhemmat yleensä laittaneet lapselle sopivan annoksen valmiiksi
ruiskuun, joka löytyy esim. repusta
Ruiskutetaan suun alaikenien ja posken väliseen tilaan (mielellään
puolet toiselle puolelle ja puolet toiselle puolelle)
Lääkkeen vahvuus on 1mg = 0,1ml. Maksimiannos on 10mg = 1ml!
Lääke on alkoholipitoinen, joten sen haihtumisen estämiseksi
valmiiksi vedetty ruisku kääritään huolellisesti folioon ja laitetaan
tiiviiseen muovipussiin haihtumista seurattava
Raskaudenajan lääkkeiden
käyttö
Raskauden aikana äidin lääkkeen käytön on oltava aivan
erityisesti perusteltua
Suurin osa lääkkeistä kulkee istukan läpi melko helposti
sikiöön
Parasetamoli on turvallinen kipu ja kuumelääke myös
raskaana olevalle
Tavalliset infektioiden hoidossa käytettävät antibiootit
yleensä turvallisia esim. penisilliini
Ihovoiteet ja astmalääkkeet turvallisia
Raskaudenajan lääkkeiden
käyttö
Sydän- ja verenpainetaudin hoitoon löytyy sopivia lääkkeitä,
mutta myös tiedetään, että esim. ACE:n estäjät eivät tule
kysymykseen raskauden aikana
Epilepsiaan ja epilepsian hoidossa käytettäviin lääkkeisiin
liittyy lievästi lisääntynyt epämuodostumariski
Annoskoko ja useamman lääkkeen yhdistely lisää riski
Tavallisimmat uni- ja rauhoittavat lääkkeet,
kilpirauhaslääkkeet, astma- ja allergialääkkeet eivät ole
sikiölle haitallisia
Diabeteksen hoitoon käytetyt insuliinit voivat aiheuttaa
vastasyntyneelle hypoglykemiaa
Lääkkeet ja imetys
Lääkkeiden pitoisuus äidinmaidossa vaihtelee, mutta
yleensä pitoisuus on sama kuin äidin plasmassa
Lääkkeiden käyttö imetettäessä tarkistettava aina
lääkekohtaisesti
Esimerkiksi solunsalpaajahoidon aikana ei voi imettää
Parasetamoli on turvallinen
Runsas tupakointi (nikotiini) voi aiheuttaa lapselle nopean
pulssin, levottomuutta, oksentelua ja ripulointia
YHTEENVETOA
Lasten kohdalla täytyy olla erittäin tarkka lääkityksessä
Kaikenlaista turhaa lääkkeiden käyttöä tulee välttää
(antibioottien tarve?)
Toisaalta alihoitoa tulee välttää (mm.kivun hoito ja arviointi)
Lapsilla käytettävistä lääkkeistä suuri osa (jopa 70%) on
puutteellisesti tutkittu tutkimusta tarvitaan
Iästä riippuen lapsi voi tarvita suhteellisesti pienempää tai
suurempaa annosta kuin aikuinen, mutta koskaan ei saa
ylittää aikuisten maksimiannosta
Lapsilla voi esiintyä haittavaikutuksia, joita aikuisella ei ole
Raskauden ja imetyksen aikana tulee käyttää vain
turvalliseksi todettuja lääkkeitä
Lähteet
Diabetesliitto 2008. Lapsen diabetes. Opas perheelle.
Huttunen N-P (toim.) 2002. Lasten ja nuorten sairaudet. WSOY, Helsinki.
Ivanoff ym. 2001. Hoidatko minua? Lapsen, nuoren ja perheen hoitotyö.
WSOY, Helsinki.
Koistinen ym. 2004. Lasten ja nuorten hoitotyön käsikirja.
Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki.
Kouvalainen ym. 2001. Lapsi ja lääke. Duodecim.
Nurminen M-L. 2007. Lääkehoito. 7.-8.painos. WSOY oppimateriaalit,
Helsinki.
Veräjänkorva ym. 2008. Lääkehoito hoitotyössä. WSOY, Helsinki.
Ylikorkala O. & Kauppila A. (toim.) 2001. Naistentaudit ja synnytykset.
Duodecim.