Aikuisten Virtsatieinfektiot

Aikuisten
Virtsatieinfektiot
26.10.2015
Teija Puhto
Infektiolääkäri
OYS
Yleistä
 virtsatieinfektiot ovat toiseksi yleisin infektio yleislääkärin
vastaanotolla
 Aiheuttavat 6% infektioiden vuoksi tehdyistä avohoidon
käynneistä
 Suomessa hoidetaan vuosittain 250 000 vti:ta
avohoidossa ja 20 000 sairaalassa
 yleisempi lapsilla, naisilla ja vanhuksilla
 Jopa 50% naisista sairastaa vti:n elämänsä aikana, 30%
sairastaa toistuvia infektioita
Yleistä
 vti syntyy bakteerien noustessa virtsaputkea pitkin
rakkoon
 bakteerit peräisin välilihasta (=perineumista), suolen
normaalifloorasta, emättimestä
 naisilla yleisempi
(virtsaputki lyhyempi)
Virtsatieinfektion tasodiagnostiikka
Urosepsis=
pyelonefriitti,
jossa bakteereita
veressä
Pyelonefriitti=
munuaistason
tulehdus
Alavirtsatieinfektiot
Kystiitti=
virtsarakon tulehdus
Uretriitti= virtsaputken
tulehdus
Jaottelu
 komplisoitumaton vti
 perusterveen naisen satunnainen vti ilman altistavia tekijöitä
 komplisoitunut vti






miesten vti:t
raskaana olevat
virtsatiepoikkeavuudet, katetrit, vierasesineet
diabetes, immuunipuutos
epätavallinen aiheuttaja
ei parane tavanomaisella hoidolla
Virtsatiekatetri VTI:n riskitekijänä
 Virtsatiekatetrien käyttöä tulisi välttää mahdollisuuksien
mukaan
 Katetroiduista potilaista 5 % saa päivittäin bakteriurian
 Käytännössä virtsatiekatetripotilaan virtsa kolonisoituu
kuukauden kuluessa lähes aina bakteereilla
 Pyelonefriitit ovat yleisiä yli kuukauden ajaksi katetroiduilla
potilailla
 Jos käytetään estolääkitystä, kolonisoiva bakteeri on
estolääkitysantibiootille resistentti
 EI ole infektio ellei oireile
VTI:n oireet I
 alavirtsatieinfektio




kirvely virtsatessa
tihentynyt virtsaamisen tarve
alavatsa/alaselkäkipu
Erotusdg: sukupuolitaudit, muut gynekologiset infektiot ja
prostatiitti.
 pyelonefriitti





usein virtsaamisoireet puuttuvat
kuume
kylki/selkäkipu
koputteluarkuus munuaisten seudussa
Alentunut yleistila, sekavuus vanhuksella
Oireet II
 vanhukset
 sekavuus
 yleiskunnon huonontuminen
 pahoinvointi
 pahanhajuinen virtsa/ outo ulkonäkö/ kastelu voi liittyä
virtsatieinfektioon, mutta ei yksinään riitä diagnoosiin
 myös katetripotilailla virtsatieinfektion diagnoosi
edellyttää oireiden esiintymistä
Diagnostiikka
 Alempien virtsateiden äkillinen infektio aikaisemmin
terveellä naisella voidaan diagnosoida ja hoitaa oireiden
perusteella ilman virtsa- tai muita tutkimuksia. Tällainen
infektio voidaan tunnistaa strukturoidulla
puhelinhaastattelulla ja hoitaa saatavien tietojen
perusteella. (Käypä hoito 2013)
Diagnostiikka
 Muilla potilailla kystiittiä epäiltäessä ja kaikilla
potilailla pyelonefriittiä epäiltäessä diagnoosin
on perustuttava oireisiin ja virtsan
bakteeriviljelyyn.
 Jos oireet ovat epätyypillisiä, voidaan
päivystysdiagnostiikassa käyttää tukena
liuskakoetta
 positiivinen virtsan leukosyytti- tai nitriittilöydös tukee
VTI-diagnoosia ja negatiivinen puhuu sitä vastaan,
mutta vasta viljelytulos ja oirekuva yhdessä
Diagnostiikka
 oireet + virtsaviljelyssä kasvu
 crp
 jos epäilyä munuaistason infektiosta
 yleensä crp > 40 munuaistason tulehduksessa
 veriviljelyt kuumeiselta (>38°C)
 pyelonefriitti/urosepsis
 5%:lla pyelonefriitti potilaista urosepsis
 Muita tutkimuksia tarpeen mukaan: na, k, krea...
Näytteenotto
 luotettavan tuloksen edellytys on oikea ottotekniikka,
säilytys ja kuljetus
 mieluiten keskisuihkunäyte, joka ollut rakossa yli 4 tuntia
 voimakasoireinen ei yleensä pysty pidättämään 4 tuntia
 joskus näyte kertakatetroinnilla tai rakkopunktiolla
 EI ALUSASTIANÄYTETTÄ
Liuskakokeet (”stiksit”)
U-KemSeul
 Otetaan vain epäselvissä tilanteissa (oireet
epätyypilliset)
 Jos otetaan liuskat, pitää ottaa myös viljely
 jos leuk tai nitr+, oireisista 80-90%:lla vti
 kuitenkin vain 50-60%:ssa infektioista jompikumpi
positiivinen eli
 negatiivinen liuskatesti ei poissulje infektiota, toisaalta
positiivinen liuskatesti ei varmuudella vahvista infektiota
 AITO-projektissa tk-vuodeosastoilla lähes kaikilla jokin
liuskalöydös!
Virtsaviljely
 Negatiivinen viljely ei poissulje infektiota 100%:sti
 väärä näytteenottotekniikka, kuljetus, säilytys
 bakteeria näytteessä vähän tai ei ala kasvamaan maljalla
 potilas saanut edeltävästi antibioottia
 muista erotusdiagnostiikka
 vaikka virtsassa löydös, voi taustalla olla muukin sairaus
 Vatsaperäiset tai gynekologiset infektiot, selkäkivun muut syyt
 Klamydia, gc yms.
 virtsalöydös voi olla vain oireeton bakteriuria
U –BaktVi (Nordlab)
 Virtsanäytteiden seulonta tehdään
virtaussytometriaan perustuvalla partikkelilaskijalla.
Seulontapositiiviset näytteet ohjautuvat jatkoviljelyyn
(U-BaktJVi).
 Partikkelilaskijaseulontatulos valmistuu n. 2-3h aikana
näytteen saapumisesta laboratorioon. Alustava
bakteeriviljely-vastaus saadaan viljelyä seuraavana
päivänä (ei sunnuntaina).
 Ei enää bakteerimäärää (yli 10E5)
Hoito
Käypä hoito 2013
Hoito - Pyelonefriitti
 jos huonokuntoinen potilas, korkea kuume tai
korkea crp (>150) hoito aloitettava iv (tai
vaihtoehtoisesti fluorokinoloni po)
 kefuroksiimi 1,5gx3 iv
 vaihdetaan po, kunhan kuumeeton (kinoloni, sulfatrimetopriimi herkkyysmäärityksen mukaan)
 Jos hoito ei tehoa - kuvantaminen
Oireeton bakteriuria
 = virtsaviljelyssä toistuvasti kasvu, mutta ei oireita
 Stiksilöydös ei muuta asiaa
 seulotaan ja hoidetaan raskaana olevilta
 lisää ennenaikaisen synnytyksen ja pyelonefriitin (jopa 30%)
riskiä
 munuaisen siirron saaneilta kannattanee hoitaa, jos siirrosta
alle 3 kk
 Jos hoidetaan, hoidetaan kuten vti
Oireeton bakteriuria
 2.7 %:lla 15–24-vuotiaista
 9.3 %:lla yli 65-vuotiaista
 20–50 %:lla yli 80-vuotiaista [42].
 Sairaalapotilaista 30%

erittäin yleistä laitospotilailla, jopa 60%:lla, ei ole
indikaatio hoitoon
Katetriperäinen VTI aikuisilla
 kuukauden katetroinnin jälkeen lähes kaikilla on
bakteriuria
 hoidon on perustuttava oireisiin.
 Katetroidun potilaan VTI:n hoidon tulee aina
perustua tietoon aiheuttavasta mikrobista ja sen
lääkeherkkyydestä (aiheuttaja usein poikkeava ja
lääkeresistentti)
 Hoitoa aloitettaessa katetri poistetaan aina, kun
se on mahdollista, tai ainakin katetri vaihdetaan.
Kestokatetripotilaan virtsalöydös (AITO)
50
%-osuus potilaista
40
30
20
10
0
ei
virtsanäytettä
negatiivinen
oireeton
bakteriuria
virtsatieinfektio
ei tietoa
kontaminaatio
muu
Pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevan vanhuksen
VTI
 kuumeinen infektio diagnosoidaan VTI:ksi vasta, kun muut
yleistilan laskuun tai oireisiin vaikuttavat syyt on poissuljettu
 Jos virtsatieoireita ei ole, vain 10 %:lla on VTI
 Poikkeuksena pitkäaikaisesti katetroidut potilaat, joista 30%
kuumeinen infektio johtuu VTI:stä.
 Negatiivinen tulos stikseillä sulkee pois hoivakotiasukkaan
VTI:n riittävällä varmuudella
 Oireettoman bakteriurian yleisyyden takia virtsaviljely
tehdään ainoastaan silloin, kun kliinisen tilanteen
perusteella on jo tehty päätös hoitaa VTI:tä
Virtsatieinfektion jälkeinen seuranta
 Yleensä ei ole tarpeen
 Antibioottikuurin loputtua kontrolli PLV vain, jos
 oireet eivät parane
 Kyseessä raskauden aikainen infektio
Ehkäisy-yleistä
 Virtsakatetri on voimakkain yksittäinen riskitekijä
 Katetrin käyttöajan lyhentäminen ja pyrkiminen katetrin poistoon
 Katetria laitettaessa puhdas tekniikka
 Suljettu järjestelmä.
 Katetria laitettaessa/hoidettaessa ei paikallisia antiseptisia aineita tai
antibioottigeelejä.
 Katetrin tai virtsapussin vaihtoa määrävälein ei suositella.
Täyssilikoninen virtsakatetri vaihdetaan 3kk:n välein, jotta estetään
kalkin kertyminen katetrin päähän.
 Antibioottien/desinfioivien aineiden käyttöä katetrin huuhteluun tai
niiden viemistä rakkoon tai virtsapussiin ei suositella.
 Antibioottien käyttöä katetria laitettaessa/poistettaessa ei suositella.
Infektioiden estäminen- Lyhytaikainen katetrointi
(alle 30 vrk)
 Toistokatetrointi tai kystofix saattaa vähentää bakteriuriaa
kestokatetriin verrattuna lyhytaikaisessa katetroinnissa
 Näyttöä oireisten infektioiden vähenemisestä ei ole, mutta
uusintakatetroinnin tarve vähenee ja paikallisia ärsytysoireita on
vähemmän. Rakkopistokatetrin käyttöä suositellaan.
 Estolääkitys vain, jos kuukauden sisällä hoidettava virtsan
virtauseste.
 Antiseptisillä aineilla kyllästettyjä katetreja ei suositella.
Infektioiden estäminen-Pitkäaikainen katetrointi
 Hyvää näyttöä eri katetrimenetelmien (toistokatetrointi,
rakkopistokatetri, kestokatetri tai kondomikatetri)
paremmuudesta infektioiden suhteen pitkäaikaisessa
katetrin tarpeessa ei ole.
 Toistokatetrointi, jos se on mahdollista
 Kystofix mieluummin kuin tavallinen kestokatetrointi
 Vaippojen käyttöä kestokatetroinnin sijasta suositellaan
 Ei estolääkitystä.
 Ei antiseptisilla aineilla kyllästettyjä katetreja
Estolääkitys - yleistä
 estolääkitys lisää bakteerien ab-resistenssin riskiä
 estolääkitystä suositetaan nykyisin harvoin
 jos kolme vti:ta vuodessa, 6-12 kk:n estohoito
 jos estohoidon jälkeen uusia vti:ta, jälleen uusi 6-12
kk:n estolääkitys
 raskauden aikaisen infektion jälkeen
 Munuaisen siirron jälkeen, jos virtsarakko
rakenteellisesti poikkeava ja ureterstentit
 yhdynnän jälkeen tulevissa infektioissa voi käyttää
kerta-annosta
VTI:n muut ehkäisykeinot
 Karpalomehu (tai karpalo-puolukkamehu) saattaa
vähentää VTI:n uusiutumista lähes yhtä hyvin kuin
trimetopriimi
 Vaihdevuosien jälkeen paikallinen estrogeenihoito
vähentää infektiojaksoja
 Seuraavien ehkäisykeinojen hyödystä ei ole tieteellistä
näyttöä: runsas juominen, rakon tiheä tyhjentäminen,
ummetuksen hoito, kylmettymisen välttäminen, Cvitamiini, rakon tyhjennys yhdynnän jälkeen,
spermisidien ja pessaarin käytön välttäminen.
Lopuksi
 Oireeton bakteriuria ja virtsan kontaminaatio ovat hyvin
yleisiä tk-vuodeosaston ja pitkäaikaislaitosten potilailla
 vti-diagnoosi ja antibiootin aloitus edellyttää vti:oon sopivia
oireita
 Ilman sopivia oireita ei näytteitä saa ottaa!!
 Pelkän kuumeen/alentuneen yt:n taustalta suljettava pois
muut syyt
 Kestokatetria vältettävä ja vti:n tullessa se vaihdettava
 Estolääkitykseen syytä erittäin harvoin