JOULUPUKIN MAA KORJ.indd - WWW www.j

J O U L U PU K I N M A A • TH E L A N D O F SA N TA C L AU S
Kristiina Kontoniemi
JOULUPUK I N M A A
THE L A N D OF SA NTA C L AUS
Rosa Liksom
JOU LU PU K I N M A A
THE L A N D OF SA NTA C L AUS
Kristiina Kontoniemi
JOULUPUK I N M A A
THE L A N D OF SA NTA C L AUS
Tarinat • Stories by Rosa Liksom
TARINAT • STORIE S
TA LV I • W I NTE R
Lumelle • for Snow
8
22
34
Pyykinpesu • Doing the Laundry
Kuisti • The Porch
Porosilla • Playing Reindeer
9
22
35
48
Kellarinlämmitys • Heating the Cellar
49
60
Pottujen keittäminen • Cooking Potatoes
61
Kuvat • Photos by Kristiina Kontoniemi
Teksti • Stories by Rosa Liksom
K E SÄ • S U M M E R
Käännökset • Translated by Hilkka-Roosa Rocosa
Ulkoasu ja taitto • Layout by Juha Räty / J-Form T:mi
72
Värierottelu • Colour separation by Petri Kuokka / Aarnipaja Oy
Kustantaja • Publisher Maahenki Oy
Sopulit • Lemmings
80
88
Navetanporstoa • The Cowshed Porch
88
96
National Council for Photographic Art has supported this book.
108
© Tekijät ja Maahenki Oy • Authors and Maahenki Oy
ISBN 952-5328-73-2
Maahenki Oy, Helsinki 2006
72
80
Painopaikka • Place of printing Karisto Oy, Hämeenlinna 2006
Valtion valokuvataidetoimikunta on myöntänyt teokselle valokuvateosten laatutukea 2004.
Talo • House
116
Lehmänpaskat • Cow Shit
Heinäläjässä • In a Stack of Hey
Lehdet • Leaves
97
108
116
TA LV I
WI NTE R
PY YKINPE SU
A
•8
urinko pehmittää keskipäivällä talon etelänpuoleisen seinän. Punamulta lämmittää kylmettyneen
käden. Pyykkinarut ovat kuivuneet leikkimökin edessä.
Kartano on pelkkää jäätä, aitan rappusten juurella näkyy
kuivunut ruohontupsu.
Aamulypsyn jälkeen äiti tulee pirttiin kahville. Minä
odotan pirtin ikkunassa. Menemme yhdessä toisen puolen
kuistiin, avaamme likavaatelaatikon kannen, joka on juuttunut yöpakkasessa tiukasti kiinni. Viikkaamme manillakorin
täyteen likaisia lakanoita. Tänään pesemme valkopyykin ja
ylihuomenna muut, äiti sanoo.
Äiti hakee meille toisen puolen porstuan naulakosta samanlaiset työkläningit. Navettavaatteet äiti riisuu pirtin uunin taakse rakennettuun navettavaatekaappiin. Siellä lämpimässä paskabakteerit kuolevat.
Puen päälleni ruudullisen kläningin niin kuin äitikin.
Päälle villatakki, päähän valkoinen huvi ja jalkaan punaiset
kumisaappaat.
Pirtin portaiden edessä on maitokelkka. Äiti kantaa manillakorin sen päälle. Äiti vetää, minä työnnän tai seison
jalaksilla.
Karjakeittiössä on iso pulsaattorikone. Siihen mahtuu kolme lakanaa kerralla. Äiti täyttää sen kiehuvalla vedellä, lorauttaa Surfia sekaan, upottaa pitkällä puisella pyykinpesumelalla lakanan kerrallaan höyryävään veteen. Minä lasken
letkulla kylmää vettä sihisevään pataan. Äiti napsauttaa koneen käyntiin. Pyykit lähtevät vellovaan liikkeeseen hitaasti,
mutta varmasti. Pulverivaahto pärskii sementtilattialle.
DOING THE L AUNDRY
Minä seison pienen jakkaran päällä ja tarkkailen koneessa myllertävää pyykkiä. Nappaan kiinni lakanan kulmasta.
Se polttaa sormenpäitä. Söhäisen vaahtoa puusta veistetyllä melalla.
Äiti kieräyttää puisen saavin ikkunan alta pesukoneen
taakse. Täyttää sen kylmällä vedellä. Koko karjakeittiö on
paksun vesihöyryn sumentama. En näe edes ikkunaa. Vain
äidin hahmon liikkuvan höyryn keskellä.
Äiti tarkistaa tilanteen. Nyt alkaa virutus. Minä siirryn koneen
toiselle puolelle saavin viereen seisomaan. Äiti sammuttaa koneen, laittaa päälle puristimen, joka liiskaa lakanoista veden
pois. Suristen pyörivät kumitelat painavat pulveriveden pois.
Lakana tipahtaa saaviin. Pian toinen. Sörkin melalla lakanoita.
Vesi on jääkylmää.
Pittää viruttaa hyvin ja monessa veessä, äiti sanoo. Lakanoitten
täytyy olla puhtaita, minä lisään niin kuin minulle on opetettu.
Virutetut lakanat äiti vääntää käsissä. Sen kädet ovat siniset, mutta notkeat. Laittaa lakanat manillakoriin, siististi
viikattuina. Nostamme yhdessä korin maitokelkkaan, joka
on karjakeittiön oven edessä. Äiti vetää, minä työnnän tai
seison jalaksilla. Luistelemme läpi kartanon ja ripustamme
pyykit yhdessä naruille. Tai äiti ripustaa, koska minä en ylety niin korkealle. Minä annan puisia pyykkipoikia punaisesta, haalistuneesta pyykkipoikapussista.
Keskipäivän kevätaurinko lämmittää äidin pakkasen sinertämiä käsiä, mutta minun kurkkuun ilma hyytyy ja jääneulat pistelevät rintaani. Äiti huokaisee syvään. Lähethään
juohmaan kahvit ja jatkama sitte.
T
he sun softens the south-facing wall of the house in
the noon. The red soil warms up the cold hand. The
clotheslines have dried in front of the play house. The manor
is pure ice; there is a dried tuft of grass at the base of the
staircase of the outbuilding.
After the morning milking mother comes to the farmhouse living room to have coffee. I wait in the living-room
window. Together we go to the porch of the other side; we
open the lid of the laundry box that is tightly stuck because
of the night frost. We fill the Manila basket with folded dirty
sheets. Today we’ll wash the whites and the day after tomorrow the rest, says mother.
Mother gets us identical work dresses from the coat rack
in the hall on the other side. Mother takes off the clothes she
uses in the cowshed inside a special wardrobe built behind
the stove. The shit bacteria die there in the warmth.
I put on a checked dress like my mother does. Put on a
cardigan, a white scarf on my head and red rubber boots on
my feet.
There is a milk sledge in front of the stairs to the livingroom. Mother puts the Manila basket on it. Mother pulls, I
push or stand on the runners.
There is a big pulsator machine in the milk room. Three
sheets fit into it at the same time. Mother fills it with boiling
water, adds Surf in it, and sinks one sheet at a time in the
steaming water with a long wooden washing paddle. I run cold
water with a hose into a sizzling cauldron. Mother switches the
machine on. The laundry starts the surging movement slowly
but securely. The lather splashes onto the cement floor.
I stand on a small stool and watch the laundry whirling
in the machine. I pick up the corner of the sheet. It burns my
fingertips. I poke the lather with the wooden paddle.
Mother rolls the wooden tub from under the window to
behind the washing machine. She fills it with cold water. The
whole milk room is completely filled with thick steam. I can’t
even see the window. Just the shape of my mother moving in
the steam.
Mother checks the situation. Now begins the rinsing. I
move to the other side of the machine, next to the tub. Mother
switches off the machine, puts on the clamp that squeezes
the water out of the sheets. The buzzing rubber cylinders roll
and press the lather away. A sheet falls into the tub. Soon another. I stir the sheets with the paddle. The water is ice-cold.
You have to rinse them well and change the water, says
mother. The sheets have to be clean, I add as I’ve been taught.
Mother twists the rinsed sheets with her hands. Her hands
are blue but supple. She puts the sheets in the Manila basket, neatly folded. Together we load the basket onto the milk
sledge that is in front of the door of the milk room. Mother
pulls, I push or stand on the runners. We slide through the
manor area and hang together the clothes on the clothesline.
Or actually mother hangs them since I can’t reach so high. I
hand her wooden clothes pegs from a faded wash peg bag.
The midday sun warms my mother’s frostbitten bluish
hands, but the air freezes in my throat and the ice needles
stick my chest. Mother gives a deep sigh. Let’s have some coffee and continue after that.
9•
11 •
13 •
• 16
21 •
• 22
KUISTI
THE PORCH
T
n the winter the doorway mat is frozen and covered with
lumps of snow. When I lift it to the stairs while I sweep the
floor it rests stiffly on the plastering. It stays upright if I leave
it in the snow. The exhausted crows fly from one spruce to
another in the yard. The winter snow and the weird screaming of the frost over the solid landscape. I sweep the floor; ice
and snow. I shake the mat against the banister of the staircase. It is like a frozen body. It clatters on its own. The porch
windows are frozen solid. The glow of the winter sun filters
through the frost flowers coldly and hardly. Little birds drop
down dead from the rowan tree onto the snowdrift. One who
hasn’t lived in this winter silence doesn’t know what silence
is. A human being is alone in this silence, thrown at random
into the world and abandoned there.
The spring melts the ice from the windows. First little
holes that look like if they were pressed by fingers, then bigger, dripping holes where you can spy into the manor, where
you can’t see any movement. The spring brings muddy
weather. The doormat becomes supple and the mud from the
manor sticks into it. I sweep the attic staircase. Two pairs of
muddy footprints. One pair goes up, and the other one down.
It is already warm in the landing. There is a slight smell of
spring floating in the attic. A deep stench of wet mud.
A dustpan half full of grey sand; the mat, ragged, but
sturdy hangs lightly on the banister of the staircase. The
summer wind blows from the lake. The rowan tree sways
and the rose bushes swing. I sweep the cobwebs from the
corners. How the sun warms through the windows. Tomorrow I’ll wash them.
alvella ovensuun matto on jäässä ja lumikokkareiden
kuorruttama. Kun nostan sen rappusille lattianlakaisun ajaksi, se lepää jäykkänä rappausten päällä. Se pysyy
pystyssä, jos laitan sen lumihankeen törröttämään. Uupuneet varikset lentävät pihakuusesta toiseen. Talven hanget
ja pakkasen pimahtanut kiljunta jähmeän maiseman yllä.
Lakaisen lattian, jäätä ja lunta. Kopistelen mattoa rappusten
kaidetta vasten. Se on kuin kylmennyt ruumis. Kolisee itsekseen. Kuistin ikkunat ovat umpijäässä. Talviauringon hehku
siivilöityy jääkukkien läpi kylmänä ja kovana. Pihapihlajasta
ropsahtelevat pikkulinnut kuolleina lumihankeen. Se joka ei
ole elänyt kylän talvisessa hiljaisuudessa ei tiedä mitä hiljaisuus on. Tässä hiljaisuudessa ihminen on yksin, maailmaan
sattumanvaraisesti heitettynä ja sinne hylättynä.
Kevät sulattaa jään ikkunoista. Ensin pieniä reikiä sormen painaa, sitten valuvia aukkoja, joista saattaa vakoilla
kartanoa, missä ei liikettä näy. Kevät tuo rapakelin. Kuistin
matto notkistuu ja kartanon rapa tarttuu siihen. Lakaisen
vintille vievät portaat. Kahdet rapajäljet. Yhdet ylös ja toiset
alas. Rappusten tasanteella on jo lämmintä. Vintiltä leijailee
kevään haju. Märän purun paksu löyhkä.
Harmaata hiekkaa kihveli puolillaan, matto, risainen,
mutta tanakka roikkuu rappusten kaiteella kepeänä. Kesän
tuuli puhaltaa järveltä. Pihlaja keinuu ja ruusupensaat huojuvat. Lakaisen nurkista hämähäkinverkot. Kuinka aurinko
lämmittää ikkunoiden läpi. Huomenna pesen ne.
I
K E SÄ
SU M M E R
• 72
TALO
HOUSE
K
A
eskipäivän jälkeen olin perillä. Väsähtänyt talo katsoi minua surullisesti huokaisten. Tuuli nousi ja toi
sateen mukanaan. Sade vihmoi joka suunnasta ja pieksi taloa
ja sitä ympäröivää vanhaa, villiintynyttä puutarhaa. Tuuli
repi tummien kuusten raskaita oksia. Räystäskourujen alla
muoviset tynnyrit täynnä vettä ja mätäneviä lehtiä.
Iltapäivällä vaarat peittyivät pilvien alle. Vesi ja taivas sulautuivat horisontissa harmaaksi verhoksi talon ja maailmankaikkeuden väliin.
Yöllä kuuntelin tuulen rahinaa ja sateen pauketta. Aamuyöllä tuuli tyyntyi ja sade taukosi. Vasta sitten vaivuin syvään uneen. Nukuin unia näkemättä, muistoilta ja tunteilta
turvassa, aivan kuin lapsena.
fter midday, I was there. The tired house looked at
me giving a sad sigh. The wind rose and brought
the rain. The rain drizzled from all directions and lashed
the house and the old, wild garden around it. The wind tore
the heavy branches of the dark birches. The plastic buckets
under the gutters full of water and rotting leaves.
In the afternoon the hills were covered under the clouds.
Water and heaven were blended, forming a grey veil in the
horizon between the house and the universe.
At night I listened to the wind scratching and the rain
crackling. In the early hours the wind calmed and the rain
stopped. Only after that I fell into a deep sleep. I slept without
dreaming, safe from memories and feelings, as I did when I
was a child.
73 •
75 •
• 76
79 •
• 80
SOPULIT
LE MMINGS
I
sit at the table on my own seat. Leevi sits in front of me;
my brother and sister sit next to me. All the others sit a bit
further. There are mashed potatoes and fried reindeer meat
on my plate. There is thick milk in my glass.
The radio is on. Everyone eats quietly. In the local news
they say that a huge sea of lemmings has started to inundate the land, from Lompolo to the direction of Kaitajärvi.
If they come here they’ll eat everything, they’ll knock down
the houses and tractors. Grandmother hunches over anxiously on the rocking chair.
The plate is empty. I’m allowed to go. I put the rubber
boots on my feet and the quilted jacket on. I put my brother’s
woollen ski hat on my head. I run to school. The girls from
the school are playing in the bedroom. The teacher is not
around. The girls put their clothes on and come with me. The
sharp afternoon sun moves above the iceless lake. There is
snow only in shady spots. And not a lot there, either.
We run to the river bank. If the army of lemmings
comes from here, then they’ll go directly into the water and
drown. In that case we won’t be able to float them. If they
come through the old road towards the village, we will be
able to float them.
Jouni and Sari appear. Both have long sticks in their
hands. If they come from here, we’ll kill and skin them. I just
want to float them and so do the girls from the school.
Jouni and Sari start looking for the lemmings around
the shop. We remain standing beside the edge of the forest.
Nothing happens. It is just totally quiet.
The girls from the school want to go back inside. Lemmings don’t interest them any longer. I still try, but I give up.
We go to play with dolls to the teacher’s bedroom. It smells
like south and summer there.
stun ruokapöydässä omalla paikallani. Vastapäätä istuu
Leevi, vieressä veli ja sisko. Kaikki muut hieman kauempana. Lautasellani on pottumuusia ja poronkäristystä. Lasissa paksua maitoa.
Radio on auki. Kaikki syövät hiljaa. Alueuutisissa kerrotaan, että Lompolosta on lähtenyt tulvimaan Kaitajärven
suuntaan valtava sopulimeri. Jos ne tulevat tänne, ne syövät
kaiken, kaatavat talot ja traktorit. Mummo kyyristyy ahdistuneena keinutuoliinsa.
Lautanen on tyhjä. Saan mennä. Kumisaappaat jalkaan ja
tikkatakki päälle. Veljen hiihtopipo päähän. Juoksen koululle. Kouluntytöt ovat sänkykamarissa leikkimässä. Opettajaa
ei näy missään. Tytöt pukevat päällensä ja lähtevät mukaani.
Iltapäivän kirmakka kevätaurinko keikkuu jäättömän järven
päällä. Lunta ei enää ole kuin katvepaikoissa. Ja sielläkin
vain vähän.
Juoksemme rantatörmälle. Jos sopuliarmeija tulee tästä
näin, niin ne tippuvat suoraan veteen ja hukkuvat sinne. Siinä tapauksessa uittaminen ei onnistu. Jos ne tulevat vanhaa
tietä pitkin ja etenevät kylälle, niin silloin se onnistuu.
Jouni ilmestyy paikalle ja Sari. Molemmilla on pitkät kepit kädessä. Jos ne tulevat tästä näin, niin tapetaan ne ja nyljetään. Minä haluan vain uittaa ja kouluntytöt myös.
Jouni ja Sari lähtevät etsimään sopuleita kaupan suunnalta. Me jäämme seisomaan metsänreunaan. Mitään ei tapahdu. On vain aivan hiljaista.
Kouluntytöt haluavat takaisin sisälle. Sopulit eivät enää
niitä kiinnosta. Yritän vielä, mutta taivun. Menemme leikkimään nukeilla opettajan sänkykamariin. Siellä haisee etelälle ja kesälle.
I