Kilpaveneily_2012_1

KILPAVENEILY
1/12
Mukana menossa mm:
F1 Nations Cup, Hurjamarine,
Roslagsloppet, Team Nyholm,
Team Manninen
Kilpailut 2012
Suomen kesään on vielä monta kuukautta, mutta kesä tulee varsin nopeasti. Eri talleissa ollaan kuumeisesti valmistauduttu tulevaan kauteen ja jo nyt näyttää varmalta,
että ratapuolelle saadaan kaksi uutta SM-luokkaa, GT30
ja F4S. GT30-veneitä nähtiin jo viimevuonna kilpailuissa
pari kappaletta, mutta nyt useampi tiimi on vaihtamassa
nelitahtiluokkaan. F4S-luokkaan ollaan saamassa muutama vene mukaan kilpailuihin ja samalla saadaan kauan
kaivattu kattiluokka kilpailuihin.
Viimevuoden juniorien syysleiri järjestettiin Imatran venekerhon toimesta Nummelassa, ja samassa paikassa
avattaneen kotimainen kilpailukausi toukokuussa. Kesän
muut kilpailut ajetaan Imatralla Vuoksessa, Tammelassa,
Hirvensalmella sekä elokuussa Förbyssä ajettavat GT30luokan MM-kilpailut.
Offshore-puolella kesä näyttää kilpailujen puolesta menevän perinteisemmin. Kausi avataan Kalkkirannassa ja jatketaan ennen Juhannusta Uudessakaupungissa. Imatralla
heinäkuussa järjestetään Off 3B-luokan EM-kilpailut, jonne on odotettavissa kovatasoinen kilpailu.
Kausi jatkuu Kotkassa ja päättyy Förbyssä. Uutena SMluokkana on odotettavissa V50, jossa aloittelijat pääsevät
hieman helpommin lajiin mukaan.
Ulkomaiset kiinnostavimmat kilpailut löytyvät Ruotsista
ja Norjasta. Varsinkin Norjassa järjestetään useita arvokilpailuja myös Suomessa ajettavissa luokissa, niistä mainittavimpana Off 3B ja 3C luokkien MM-kilpailut heinäkuun alussa Tvedestrandissa.
Pidemmittä höpinöittä antoisia lukuhetkiä lehden parissa
ja tavataan kesällä kilpailupaikoilla.
Jussi Valtonen
Ari Nurminen
2 KILPAVENEILY
Kilpaveneily 1/2012
Seitsemäs vuosikerta
Julkaisija:
Dragon Boat Racing Team Ry
Jan-Erik Hägglund
puh. 040-9622 707
[email protected]
Mainosmyynti:
Lähettiympyrä Oy
Päätoimittaja:
Jan-Erik Hägglund
Toimituskunta:
Jan-Erik Hägglund
Jyrki Perokorpi
Ulkoasu ja taitto:
Jari Nenonen
Painopaikka:
Skandinavia Offset Oy, Porvoo 2012
Ilmestyy 2 kertaa vuodessa
Kilpaveneily-lehti postitetaan
Suomen Purjehdus ja Veneily ry:n
toimesta lisenssin haltijoille.
Painos: 2000 kpl
Kannen kuvat:
Ylhäällä: Tomi Huuhka/ Ville Viljakainen (J-86)
Kuva: Mika ”Tulilanka” Virta
Alhaalla: Niclas Hallgren/ Stefan
Bagger (313), Marcus Johnsson/ Lauri
Lampén (C-101)
Kuva: Tom Hätinen
Pieni kuva: Risto Painio (14), Singaporen Seong (11)
Kuva: Nekka Painio
TBR Boat Racing Team ry
TBR on viettänyt hiljaiseloa kansallisilla ja kansainvälisillä vesillä sitten
kesän 2009. Perheet ja taloudellisen
tuen puuttuminen ovat pitäneet TBR
Boat Racing Teamin rannalla. Myöskin yritys käydä ajamassa F2000 kisoja Arabeissa talvella 2009-2010 kariutui kilpailunjärjestäjien taloudelliseen
kriisiin jonka seurauksena kaikkien
Euroopasta osallistuvien F2000 veneet jäivät ainakin puoleksi vuodeksi
seisomaan kontissa jossakin satamassa kaukana kotimaasta. Kun vihdoinkin saimme veneen kotiin oli jo kesän kilpailukausi ohi ja into hiipunut
monelta tiimikaverilta. Tulevaisuus
F2000 luokassa on täysin avoin, katsotaan……
TBR Junior Racing Teamin ajaja, LarsJohan Lundmark, on ajanut viime kesänä kaikki kolme Sipoossa ajettavaa
kyläkisaa eri luokissa jotta ajotuntuma
ei katoa. Kävimme myös katsomassa
Ruotsissa ajetun GT 30 luokan EMkilpailua ja ensi kesänä on vihdoin tarkoitus ajaa GT 30 luokan MM-kilpailu
joka sijoittunee Suomeen.
Lars-Johan Lundmark, luokka sport alle 15hv
Vaikka TBR ei ole näkynyt vesillä
niin sitä enemmän Motocross radoilla pitkin Suomea. TBR MX Racing
Team:ssa on kaksi MX 125 luokan ajajaa, Tim Blomqvist (14v) ja Rasmus
Lundmark (16v) sekä kilpalumikelkkailija Casper Sundberg(18v). Tim ja
Rasse ovat aloittaneet harrastuksen
10 vuotiaina ja ajaneet kansallista MX
sarjaa 3 vuotta. Casper on harrastanut
ikänsä lumikelkkailua ja aloittanut kilpalumikelkkailun viime vuonna.
Terveisiä kaikille tutuille
Casper Sundberg
TBR Boat Racing Team ry
Tim Blomqvist ja Rasmus Lundmark
Rasmus Lundmark
3 KILPAVENEILY
Team Nyholm kohti uutta luokkaa
Juniorivuosien jälkeen olen ajanut
kaksi kautta T-400s luokassa ja parempaa saldoa en olisi voinut toivoa:
kaksi Suomen mestaruutta maksimipistein. Tarkoituksena on kuitenkin
vaihtaa luokkaa, runkotyyppiä ja nostaa hevosvoimien määrää neljälläkymmenellä, sillä ensi kesänä häämöttää
siirtyminen kattiluokkaan.
Siirtyminen SJ-15 luokasta T-400s
luokkaan oli minulle aikoinaan suuri asia, mutta nyt vaihto F4s luokkaan
tuntuu paljon suuremmalta. Samalla
kun haasteet kovenevat, tämä on unelma joka lopulta näyttää käyvän toteen.
Pikku pojasta lähtien olen kuunnellut
isän katamaraani juttuja, kuinka hauskaa ja erilaista se on verrattuna yksirunkoisiin. Olen haaveillut itse saavani kokeilla miltä se tuntuu. Viime
kautena sain moiseen mahdollisuuden Förbyssä. Mestaruuden ratkettua
sain kokeilla Risto Lindströmin Mölgaardia. Silloin minua ihmetytti että
vene oli siellä, mutta Ristoa en nähnyt missään. Hetken kuluttua Timo
Lindström tuli kysymään minulta että haluaisinko heittää pienen näytösajolenkin radan ympäri. En ollut aikaisemmin kokeillut katamaraania,
mutta nyt kun Timo mahdollisti sen,
ei ollut muuta vaihtoehtoa kun kokeilla, ja sehän minulle sopi. Tämän
jälkeen taisin unohtaa mestaruuden
muutamaksi minuutiksi..
Syyskuun puolivälissä tehtiin melkein
jo perinteeksi muuttunut reissu Tukholman Grisslingeen.
Katsoin kesällä netistä mitä luokkia
siellä ajetaan ja kun
huomasin että F4s
luokka oli listalla sanoin isälle että nyt
ostetaan matkaliput
ja lähdetään Ruotsiin katsomaan venekilpailuja. Näin
myös teimme. Lähdimme
matkaan
seitsemän hengen
porukalla. Mukaan tulivat kaikki ne
henkilöt jotka ovat olleet auttamassa
SM mitalien jahdissa jo juniori vuosista lähtien. Matka oli muutakin kun
venekilpailu, vaikka nyt melkein pelkästään veneistä puhuttiin. Se oli rentouttava reissu ja oli kiva päästä vähän
huilimaan ennen syksyn ylioppilaskirjoituksia. Ruotsissa ollaan kyllä hieman edellä veneurheilun suhteen. Veneitä löytyy useita ja luokkia on paljon.
Venekilpailut siellä ovat enemmän koko perheen tapahtuma ja kaikki ovat
ystävällisiä toisilleen. Kilpailu F4s luokassa oli erittäin kovaa ja tasaista kuuden veneen kesken. Erän voittaja vaihtui koko ajan. ”F4s kuume” rannalla
nousi entisestään, mutta onneksi kamera oli mukana, ja sain lentokoneessa matkalla kotiin fiilistellä kulunutta
viikonloppua.
Muutaman kuukauden aikana ajatus
F4s veneen hankkimisesta muhi mielessä. Projekti alkoi koko ajan tuntua
yhä mahdollisemmalta. Syksyn aikana tutkittiin vaihtoehtoja ja muutamia
sopivia venepaketteja löytyikin. Pari
vuotta sitten kun ostettiin T-400s kalusto, päädyttiin Tobias Nevalaisen tekemään omavalmisteiseen veneeseen.
F4s paketti valinnan suhteen kokenut
Roger Lönnberg, joka on rakentanut
maailmanmestari veneen ja itse voittanut maailmanmestaruuden, sai meidät ylipuhuttua ja päädyimme siihen
että hän valmistaisi veneen. T-400s
omavalmiste oli jo voittanut mestaruuden ennen kun päätimme ostaa
sen pari vuotta sitten ja tiesimme silloin mitä veneeltä odottaa. F4s projekti on erittäin mielenkiintoinen mutta
hyppy tuntemattomaan, osittain siksi
että kukaan ei vielä tiedä mitä projektista tulee.
Anton Nyholm ja Roger Lönnberg
4 KILPAVENEILY
Anton kokeilemassa Riston venettä
Luokassa ajetaan nelitahti moottoreilla, mikä tarkoitta sitä että luokka on hieman ympäristöystävällisempi kuin kaksitahti luokat. Moottorin
ruuvaaminen on minimaalista koska koneet ovat vakiokoneita. Asia joka tekee luokasta mielenkiintoisen
ja tasaisen on se että moottoreihin ei
saa koskea. Luokassa veneen kehitys ja potkurit näyttelevät ratkaisevaa
osaa. Ensi kesäksi meillä Suomessa on
jo nyt ainakin kaksi venettä valmiina
kilpailemaan, Team Nyholm ja Team
Lindström. Huhujen mukaan muitakin F4s tiimejä valmistautuu seuraavaan kauteen. Jotta saisimme tämän
luokan kasvuun tarvitsemme olennaisesti lisää kilpailijoita lähtöviivalle.
Kilpailuja voi toki ajaa ulkomailla, esimerkiksi: MM:ää, EM:ää.
Jos haluamme luoda Suomen veneurheilulle mielenkiintoisen sekä ekolo-
Grisslinge varikko
gisen tulevaisuuden niin tämä on hyvä luokka sen suhteen. Pelkkä kattien
ulkonäkö tekee jo suuren vaikutuksen
yleisöön. Mielestäni formula luokka
tarvitaan Suomeen.
Tiedän että töitä on tehtävä paljon jos
haluaa onnistua. Mielestäni minulle ei olisi voinut tarjoutua parempaa
mahdollisuutta kuin tämä. Nyt saan
oppia kaikenlaista uutta matkan varrella, esimerkiksi miten katamaraania rakennetaan alusta loppuun. Koko
prosessi on inspiroinut minua entistä enemmän. Tämä on satsaus kilpaveneilyn tulevaisuuteen ja haluan olla
alusta asti mukana kehittämässä venettä ja F4s luokkaa.
Teksti: Anton Nyholm
Kuvat: Bengt Nyholm
Koeistunto Grisslingessä Jesper Forssin veneessä
5 KILPAVENEILY
TeAM HUrJAMArINe
Team Hurjamarine koostuu omavalmisteisesta 3C-luokan kilpaveneestä
sekä ruotsalaisvalmisteisesta B22:sta.
3C-luokan kilpavenettä ajaa Ari ”Hurja” Nurminen karttureidensa Esa
”Hulk” Nurmisen ja Henri ”Henkka”
Kaukovallan kanssa. Bat-kalustoa ajaa
Valtteri ”Konna” Pihlström, jossa kaudella 2011 kartturoi tiimin ykköskartturi Esa.
KAUDEN 2011 TAPAHTUMAT
”Hurja”
Hurjan muutostyöt
Keväällä ilman lämmetessä alkoivat ohjaamon muutostyöt kovalla vimmalla. Vanhat nahkanojatuolit
vaihtuivat Twister-Racingin kuituistuimiin. Suurin muutos veneen toiminnalle oli kuitenkin painopisteen
siirtäminen. Edellisvuoden ajoissa
kaikki painava oli sijoitettu taakse, lähelle perälautaa. Käytännössä polttoainetankki vaihdettiin kahteen pienempään, jotka siirrettiin akun ja
trimmipumpun kanssa edemmäksi.
Veneen muuttaminen rinnakkain istuttavasta peräkkäin istuttavaksi aiheuttivat isot muutokset rungon kaariin.
Tämän takia vahvistukset suunniteltiin ja rakennettiin uudestaan. Ohjaamo piti koeistua monta kertaa, jotta
olisimme tyytyväisiä ja valmiita kilpailemaan. Päivät tai paremminkin illat
kuluivat, tunnit hupenivat ja lopulta
jouduttiin toteamaan että aika ei vain
tule riittämään kaikkiin muutoksiin.
Ohjaamomuutokset ja perälaudan kiila veivät kaiken rakennusajan, joten
vaihteiston muotoilun ja rikin kiinnitysten vahvistamiset siirrettiin myöhemmälle.
Kauden kaikki koeajot yhdessä
päivässä
Kauden koeajot ajettiin Valtterin kotisatamassa, Prediumissa. Olimme
siis ensimmäistä kertaa ajamassa molemmilla veneillä yhtä aikaa. Kevään
muutostyöt eivät osoittautuneet turhiksi. Ajotuntuma oli parantunut edelliskaudesta hurjasti. Vastatuulessakaan ei enää pelottanut, joten isompaa
potkuria vaan ostoslistalle. Uusi potkuri tuli pikatoimituksena Marcukselta mutta koeajamaan ei ehditty ennen
Kalkkirantaa.
Lippulaivan kisaamiset alkoivat
Kalkkirantaan valmistautuessa pel-
6 KILPAVENEILY
käsin kartturin raivoa. Esalla ei huumoria riittäisi alipainosta aiheutuvasta diskauksesta, joten tankkasimme
tankit suosiolla täyteen. Kauden ensimmäisessä startissa oli tapahtumaa
kerrakseen. Keltainen vene päätti
vaihtaa oikealta reunalta vasemmalle, joka pakotti kaikkia kanssaveneilijöitä muuttamaan äkillisesti kurssiaan. Jättäydyimme suosiolla muiden
perään. Hetkeen ei nähnyt yhtään mitään kun vettä tuli kypärään kuin paloauton letkusta. Maiseman selkeydyttyä kaasu pohjaan ja muiden perään.
Uuden potkurin vaikutuksen huomasi heti vaikka kiihtyvyys oli heikompaa. Venettä trimmaillen kulkua riitti
kaiken osuessa kohdilleen. Aaltoisemmalla osuudella moottori hälytteli vedenpaineesta, joten hälytyksien kuittaamisella pääsimme taas jatkamaan.
Maalialueen häämöttäessä moottori
sammui kokonaan. Hetken hämmästelyn ja kiivaan keskustelun jälkeen
kone käyntiin ja muiden perään. Kärki veneet olivat ehtineet siinä vaiheessa karata kauas, joten ajoimme maaliin varmanpäälle. Neljäs sija ei tuonut
pokaalia mutta arvokkaita osakilpailupisteitä kumminkin. Kotimatkalla mietimme moottorin sammumisia.
Ilmeisimmin ne johtuivat kartturin
kengästä, joka osui hypyissä virtaavaimeen. Vaurioitta ei kauden ensimmäistä kilpailusta selvitty. Keulassa
oli pitkä naarmu, joka ilmeisimmin oli
tullut jostain kelluvasta. Ikävämpänä
oli muutama murtuma ponttoneissa,
joten askarreltavaa riitti ennen seuraavan viikon kilpailua.
Uudenkaupungin kilpailuun lähdettiin heti maalien kuivumisen jälkeen.
Matkalla päätimme punnita veneen,
jottei Kalkkirannan tapaista alipainoisuutta tarvinnut pelätä. Turhaan ei
Henkka punnituspaikkaa järjestänyt.
Nyt saimme veneen kisapainoiseksi
ja ennen kaikkea tasapainotettua. Uudenkaupungin tuulinen sää hieman
jännitti. Vene on alun perin suunniteltu hieman maltillisempaan säähän.
Alkumatkasta pysyimme kärjen tuntumassa mutta ulkona olikin meidän
mittanauhan mukaan liian korkeaa
aallokkoa. Kateudesta kalpeana katselimme vanhojen, tarkoitamme siis
kokeneempien, vauhtia aallokkoisella reitillä. Luulisi, että Tammisaaren
puolituntia kestäneellä harjoituslei-
rillä olisi oppinut kaiken tarvittavan
mutta vauhtia lisätessä olimme Esan
kanssa
molemmat
matkustajina.
Muutaman kaatoyrityksen jälkeen, oli
vain rauhoiteltava villiä kaasujalkaa,
joka ei kannen alta nähnyt tuota karmeaa aallokkoa. Kärjen ollessa kaukana edellä ja Wentzelikin murahdellessa ohitsemme, oli vain pettyneenä
nöyrryttävä vauhtiimme. Päästessämme takaisin suojaiselle osuudelle näkyi edessä se muriseva lepakko, joka
lähestyi perä edellä. Mukava kissahiirileikki piristi mieltämme kunnes
Marcuskin pääsi vielä kierroksella
ohitsemme.
Seuraavan päivän sääennuste piristi
mieltämme. Tuuletonta ja aallotonta
menoa oli koko reitin täydeltä. Heti alkumatkasta kummastelimme veneen
outoa käyttäytymistä. Ajotuntuma jatkui edellispäivän kaltaisena vaikka sää
oli peilityyni? Luovuttamaan ei tänne
tultu, joten matka jatkui kiemurtelusta huolimatta. Kypäräpuhelimet lopettivat yhteistyön ja kärjen ollessa kaukana edellä, joutui Esakin lukemaan
karttaa. Muutama eksyminen mahtui tähän kilpaan ja silti kerkesimme
maaliin. Molemmilta päiviltä tuli kolmas sija.
Normaaliin tapaan oli taas korjattavaa
ennen seuraavaa kilpailua. Uudenkaupungin kiemurtelun syyksi paljastui
rikin kiinnityspulttien venyminen. Rikin kunnostuksen jälkeen muokattiin
vaihteisto ja kaikessa kiireessä maalattiin vielä vetoautokin hurjastandardin
vaatimalla mustalla.
Imatralla veneen piti olla täydessä kisakunnossa mutta jostain syystä lämmöt eivät pysyneet kurissa. Lauantain
ajossa saimme neljännen sijan, joten sunnuntaille oli tehtävä muutoksia. Perä oli muokattu ennen kisaa, joten peilin eteen ja etsimään syyllistä.
Sunnuntai alkoi perän viilauksella. Kisaa synkisti sade ja ukkonen, joten kiireessä unohtui niskatukikin varikolle.
Vesisade, niskatuen puuttuminen ja
kypäräpuhelimien reistaaminen, jokohan riittäisi vastoinkäymisiä yhdelle päivälle? Alusta alkaen tuntui vauhtia riittävän ja kärkikaksikko ei enää
paennutkaan normaaliin tapaan. Vene tuntui hyvältä ja nopeusmittarissakin oli uusia numeroita. Mutkissa sai
pidettyä vauhtia, vaikka hieman isolla kaarella ajettiinkin. Marcus näyt-
ti menevän menojaan kärjessä, mutta
Landen ei karannut kuten ennen. Viimeisellä kierroksella olisin voinut höllätä kaasua, jos olisin tiennyt kaulastani Rehniin. Kaukaisimmalla RT:llä
huomasimme että olimme saavuttaneet Landenia, joten nilkka suoraksi ja silmät kiinni. RT:n jälkeen lähestyimme isoa rahtialusta, jonka aallot
eivät alkumatkasta haitanneet. Tällä
kertaa aallot olivatkin isommat. Aloin
korjaamaan veneen suuntaa, jotta selviäisimme aalloista. Ensimmäinen iso
aalto sai veneen hyppäämään, jonka seurauksena vene laskeutui vasen ponttoni edellä. Ponttoni leikkasi
niin että vene alkoi kierähtää. Henkan kanssa poistuimme kuin baarista
viikonloppuisin, ilman omaa tahtoa.
Viimeinen muistikuvani tapahtuneesta oli lentävä vene yläpuolellani, jonka
pelkäsin putoavan päälleni. Haljennut
kypärä ja revenneet ajohaalarit kertovat enemmän kuin utuiset muistikuvani.
-Ari”Konna”
”PASKALLA TEHTY PÄÄTÖS”
Helmikuun venemessuilta tuli napattua Kilpavenelehti mukaan. Kotona lehti ajautui muiden tieteisteosten
lailla WC:n hyllylle kunnes selasin ajatuksen kanssa myytävinä olevia veneitä. Kisavalmis Bat-22, jonka hinta
ei koituisi kokoperheen konkurssiksi.
Noustuani pöntöltä oli päätös jo tehty, SE VENE ON SAATAVA! Pankkitili ei näyttänyt kovinkaan valoisalta,
joten oli kaivettava hieman säästöjä ja
lahjottava pankin tätejä. Lopulta sain
miltei tarpeeksi kasaan, jotta uskalsin
tehdä veneestä tarjouksen. Pitkän kädenväännön jälkeen myyjä taipui köy-
hän veneilijän budjettiin. Tästä anteliaisuudesta tulemme kiittelemään
Jorma Peltolaa vielä pitkään!
Pitkä kevät täynnä odotusta ja huoltoa
Veneellä oli edellisen kerran ajettu 2008 Saimaan MM-kisoissa, jonka jälkeen vene pääsi autotallin taakse odottamaan noutajaansa. Aluksi
oli moottorin irrotus ja sen huolto.
Aloittelevana kilpaveneilijänä piti toki kysellä neuvoa vanhemmilta, joten seuramme (FOC):n kautta tutuksi
tullut Kari Kaksonen neuvoikin alkuun. Moottorin avaamisen myötä tuli moottori todettua hyväkuntoiseksi. Eipä siinä tullut mieleen varaosien
saatavuuden koituvan ongelmaksi.
Maahantuojalta tuli kyseltyä kannentiivistettä, jota ei ole vielä tähänkään
päivään mennessä tullut. Kiitos Japanin tsunamin. Onneksi vanha tiiviste oli sen verta hyvässä kunnossa että
sen sai takaisin. Lopulta kone kasaan
ja odottamaan… ”Muutaman kerran”
tuli puutarhaletku asennettua, jotta
pääsi koekäyttämään moottoria kotipihalla… ”Kyllä se Castrolin 747 käry
jakoi mielipiteitä naapureissa”!
Vihdoin ajamaan
Hangon web-kameran avulla tuli seurattua jäätilannetta aktiivisesti, jotta
veneen saisi vesille mahdollisimman
nopeasti. Harmikseni Prediumin kotisatamaan alkoi päivittäin tulla perärikkoisia veneitä, jotka olivat ajaneet
jäälauttoihin. Ei auttanut kuin odottaa. Huhtikuun lopussa pääsin laskemaan veneen vesille ja harjoittelemaan ajamista. Eläessäni en ollut
ajanut venettä, jossa oli hissi. Nyt oli
ohjaamo täynnä käsiä kun nopeusrajoitus loppui.
Ensimmäinen ajo oli pettymystä täynnä. Huippunopeus jäi hieman yli
40-solmun ja ajettavuus tuntui kamalalta? Hissiä nostamalla perä lähti alta ja trimmiä lisäämällä vene muuttui
täysin hallitsemattomaksi?
Lisää harjoitusta
Alkuvuoden perheenlisäys ei auttanut veneharrastuksen kanssa. Aikaa
ei löytänyt millään perheen ja työn
väliltä, joten oli sovellettava. Kauppaankin lähdin mielelläni, sillä auto vaihtui veneeksi ja täten sain lisää
ajoharjoittelua. Kesäkuussa muutimme Prediumin venesatamaan, joten
ajoharjoittelu helpottui kummasti.
Kesälomalla vene oli Mäntyharjulla,
jossa sama hölmöily jatkui. Vaimolle
vakuuttelin eräänkin kerran että vene
pitää tankata ja lähdin noin 30 km:n
päässä sijaitsevalle bensa-asemalle,
jonne ajaminen vei 10 litraa bensaa.
Perillä piti hieman laskeskella ettei ota
turhaa painolastia kyytiin, joten 20 litran tankkaus tuntui järkevältä.
Kilpakausi
Saimaa Race lähestyi ja kesälomalla
oli tullut polteltua oma kisakassa pakokaasuksi taivaalle. Veneen ajattelin
viedä joka tapauksessa Imatralle, jos
menisi sillä vaikka reitinvarrelle katsomaan kisoja. Tiimin painostus ajamiseen yltyi sen verran että kisaamaahan sitä oli mentävä.
Lauantain kisassa lähdin ajamaan
Hömppien venekuntaa vastaan. Hömpeille tuli teknisiä ongelmia jo alkumatkasta, jonka seurauksena pääsimme heistä ohitse. Kolmannelle
kierrokselle lähtiessämme näimme
ruutulipun liehuvan ja voittajafiiliksissä kaarsimme satamaan. Samalla
7 KILPAVENEILY
takana tulevat Hömpit jatkoivat kolmannelle kierrokselle. Epätietoisuus
säännöistä hieman mietitytti. Ruutulippu heilui, mutta oliko se meille?
Hömpit ottivat siis ansaitusti sen kirkkaamman pokaalin, mutta kyllä se häpeähopeakin oli ihan mukava.
Sunnuntain kilpailu keskeytyi meidän osaltamme Arin ja Henkan onnettomuuteen. Tiimimme lippulaiva
oli uppoamassa ja Henkka lepäili veneen kannella. Pelastushenkilöstöä ei
näkynyt, joten tiimin vene oli hinattava itse rantaan. Viisi metriä ennen
rantaa veneestäni loppui polttoaine ja
ajauduin kiville. Rannalta katselimme turvaveneiden ajavan selällä kohti satamaa. Ilmeisesti kisa oli ohitse?
Lopulta Hömppien venekunta löysi rantautumispaikkamme ja saimme
uppoavan lippulaivamme ylös. Samalla sain vanhat ruohonleikkuribensat,
joilla pääsin ajamaan satamaan. Kakkossija meille joka tapauksessa annettiin mutta se ei paljon lohduttanut kun
tiimin ykkösmiehistö makasi sairaalassa.
Förbyn ”kotikisaan” oli pakko osallistua, joten Arin veneestä vanhat bensat hyötykäyttöön ja nokka kohti Särkisaloa. Tällä kertaa ei kakkossija ollut
edes vaihtoehto, sillä ainoana venekuntana jokamiesluokassa ”kaikki tai
ei mitään”! Aamulla kävimme Esan
kanssa hieman testaamassa, mutta
”natsimainen” tiimipäällikkö Ari kielsi rikkomasta kalustoa nyt kun meillä kerrankin oli mahdollisuus voittaa!
Reitin aallokkoisella osuudella osa B8 KILPAVENEILY
luokan kateista ei pysynyt vauhdissamme, joten tästä sain sen viimeisen
kipinän kilpaveneilyyn! Edes Esalta irronnut tappokytkin ei kerennyt päästää takana olleita veneitä ohitsemme?
Lopussa trimmi sylkäisi sisuskalunsa ulos ja vauhti hiipui täysin. Kirkkain pokaali tuli joka tapauksessa napattua. Mahtava kauden päätös kerta
kaikkiaan!
Kauden loppu
Kävimme vielä muutamaan otteeseen
Esan ja Arin kanssa ajelemassa ja kuvailemassa Tammisaaressa ja Förbyssä. Ensimmäisissä ajoissa huhtikuussa
sain hieman yli 40-solmua nopeutta.
Syyskuussa samalla paketilla tuli ajettua 55-solmua, joten uskoisin harjoituksella olevan merkitystä. Syyskuun
lopussa asensin kypäräkameran Batin
taakse ja lähdin Hangonselälle hyppimään maininkeihin. Pysähdyttyäni
hetkeksi korjaamaan kameran asentoa, katselin ympärilleni eikä vellovassa meressä näkynyt kesän tapaan
yhtään huvivenettä ajamassa. Ensimmäinen kerta kun todella jännitti, mitä jos tänne kaatuisi?
-ValtteriHurjakartturointia
“HULK”
Tiimin luottokartturi
Elämäni ensimmäinen kilpailu kartturina oli Kalkkirannassa. Toki pientä hermostuneisuutta oli varikolla
mutta kilvan alkaessa täytyi vain kes-
kittyä rooliin. Hieman nähtävyydet ja
vesijetit häiritsivät keskittymistä mutta startissa tarjottu suihku herätti takaisin kilpaan. Harmittavat moottorin
sammumiset kiusasivat, mutta se on
sitä motorsporttia. Ajo oli tasaista koko matkan, joten sai rauhassa katsella
maisemia ja nauttia vauhdista.
Uudessakaupungissa taas kartturina,
joten karttaakin piti hieman opiskella.
Varikolla selattu reitti tuntuikin selvältä ja olimme valmiina kisaamaan.
Lähdössä olimme jälleen muiden perässä, jotka virkistivät kilpailumieltä
mukavalla suihkulla. Varikolla selattu
kartta olikin aivan toisenlainen vedestä katsottuna. Punaista ja vihreää tikkua vuorotellen, joten laskuthan siinä
menee yksinkertaisella miehellä sekaisin. Kolmas sija ja pokaalitili auki!
Sunnuntain kisassa hieman teknisiä
murheita ja analoginen karttaplotterikin sekosi. Yllättävän hyvin kuskilla hermot kesti näitä ”eikun” ja ”tuota,
ei sittenkään” -ohjeitani. Kerran meinasin ohjastaa matalikon yli ja toisella kerralla oltiin menossa katsojan veneen perässä saaren väärältä puolelta.
Kolmas sija joka tapauksessa, joten
pisteitähän nekin.
Saimaalla tuli kaluston vaihto. Joutui antamaan Henkalle lippulaivalipun ja änkeytymään Valtterin ahtaaseen ja ennen kaikkea hitaaseen
”peräpuikkoon”. Hitaudesta huolimatta lauantaina ajoimme kärjessä, kunnes tulkintavirheen takia ajoimme
liian aikaisin varikolle. Toiseksi pääsimme joka tapauksessa.
Sunnuntaina olimme jo varmoja vas-
tustajien epäonnesta ja lähdimme
jahtaamaan sitä kirkkainta pokaalia.
Haaveeksi jäi.
Förbyn kotikisassa Valtteri oli taas
kartturia vailla, joten pitihän se ”poika” hakea kotiin. Kerran lähti tappokytkin irti aallokossa mutta ei se voittoa pilannut.
Sunnuntaina pääsin kokeilemaan
v150 luokkaa. Jaije oli vailla kartturia, joten pakkohan se oli kyytiin mennä. Ilmainen viina, viehättävä yöseura
ja kartturipaikka ovat asioita joista ei
kieltäydytä! Kyllähän Jaijen kyydissä
huomasi kilpaveneen ajamisen taidon.
Arilla ja Valtterilla vielä pitkä matka,
jotta saa samanmoisen kokemuksen
kuin Jaijella.
“HENKKA”
Monitoimimiehenä tiimissä
Vaikka taskussa painoi kilpalisenssi
koko kauden, pääsi Henkka vasta Saimaalla tositoimiin. Olihan kokemustakin kertynyt Youtube-videoita katsoessa ja lokakuussa 2010 kävi Henkka
kertaalleen istahtamassa Arin kyydissä, joten täysin hurjaoppikirjan mukainen urakehitys kyseessä. Lauantain
kisa Saimaalla meni teknisiä murheita
lukuun ottamatta hyvin ja innolla sunnuntain kilpaa odottamaan. Sunnuntain kilpa lähti käyntiin mallikkaasti
ja päättyi Etelä-Karjalan keskussairaalaan. Tiimin kotikisoja ei uskaltanut
jättää väliin, joten Henkka oli muiden
kannustusjoukkojen tapaan kannustamassa tiimin kakkosvenettä!
Tiimin tulevaisuus
Team Hurjamarinella on tapahtunut
paljon vuoden aikana ja paljon tulee
tapahtumaan. Lippulaivamme kilpailut on kilpailtu, Valtteri muutti Mikkeliin ja vaimot patistaa turva-asioissa.
Arilla on uusi vene rakenteilla, joka
valmistuu aikaisintaan kesäksi 2013.
Vanha vene olisi täydessä kilpakunnossa mutta Saimaan kaatumisen johdosta Arilla on vaihtoehtona ajaa poikamiehenä avo-ohjaamolla tai jatkaa
nykyistä elämää ajamalla umpiohjaamon kanssa. Joka tapauksessa Ari tullaan näkemään venetapahtumissa.
Valtterista tuli sisävesien veneilijä, joten B-luokan veneeksi Bat tuntuu liian rauhalliselta. Moottori tulee
vaihtumaan isompaan toivottavasti jo
kesällä 2012. Venettä tullaan peruskorjaamaan 2012, jossa pääosin ohjaamoa tullaan muokkaamaan turvallisemmaksi. Värityskin pitäisi samalla
muuttaa hurjastandardin mukaiseksi
mustaksi. Onneksi lähimetsistä löytyi
Toni Hälikkä kartturoimaan, joten toivotaan että asiat järjestyisivät ja pääsisimme ajamaan jo kesällä 2012.
Esa auttaa lippulaivan rakentamisissa
ja on totta kai kaikissa tiimin tapahtumissa mukana. Pitäisikö mies käyttää
Turtletestissä, jos hurjilta tullaan taas
pyytämään kartturointiapuja?
Henkka pyrkii hieman ryhdistäytymään ja luvannut kiertää kilpavenetapahtumat läpi 2012.
Tiimin kisaaminen kaudella 2012
Eurokriisi, tsunami ja muut vastoinkäymiset koettelevat Hurjamarinen
kilpauraa. Tsunamin takia ei Tohatsuun tahdo saada varaosia ja eurokriisi tuntuu pitävän kaikki sponsorit piilossa. Tulevan kauden rahoitus
puuttuu vielä kokonaan, joten pahalta
näyttää kilpatoimintamme jatko. Intoa ja motivaatiota meillä kylläkin riittää!
Kangasalassa on parhaillaan valmistumassa kilpavene pikkuluokkaan, johon Hurjamarinea on pyydetty testikuljettajiksi. Tavoitteemme on tulla
kauden ensimmäisiin kilpailuihin testaamaan tätä prototyyppiä. Alustavasti Mikkelin hurjat ajaisivat tällä veneellä.
Suunnittelimme laajentaa sisältöämme myös ratapuoleen ja vauhtiveneilyyn. Tulemme kirjoittamaan kilpailuja vauhtivenetapahtumista, tuloksista
ja ajankohtaisista asioista. Mielellämme julkaisemme tarinaa myös muista
kilpavenetalleista, henkilöistä tai projekteista. Tavoitteemme on saattaa
kilpaveneilyä mahdollisimman laajan
lukijakunnan tietoon. Esimerkkeinä
kauden 2011 tarinoista on Terhitech:n
koeajot, joissa testasimme Premarin
Oy:n tarjoamat yhteys-veneet hurjamaiseen tapaan ja lukijan palstalla on
vene-esittelyitä lukijoidemme veneistä. Totta kai myös kaikki rakennus ja
muutostyömme tulevat kaikkien luettavaksi, joista tulemme kirjoittamaan
ajan tasalla olevaa rakennuspäiväkirjaa. Tarjoamme sivuillamme myös
mainostilaa yhteistyökumppaneillemme.
Kuvat: Mika ”Tulilanka” Virta,
Hurjamarine
www.hurjamarine.fi
Kotisivumme ovat saaneet erittäin hyvää palautetta kauden 2011 aikana.
9 KILPAVENEILY
2011: T550 veneilyseikkailu
Nyt se on todistettu: kahden viikon varoitusajalla voi osallistua täysin uuden
luokan arvokilpailuun. T550-luokan
Maailmanmestaruudesta kamppailtiin
Viron Viljandissa 15-17.7.2011, ja Juho-Matti Manninen päätti osallistua
kilpailuun viime hetkellä.
Tarina alkaa näin. Taas oli aika jokavuotisten puheiden johonkin muuhun
luokaan siirtymisestä. Naapurimaassa Virossa ajettava T550-luokan MMkilpailu houkutti, koska sopiva vene
luokkaan löytyy, suurin ongelma oli
moottori. Sekin löytyi sattumalta Tony
Sohlströmiltä, joten eikun hakemaan
Tohatsu M40C-moottoria B-Sea Boatin tiloista ja rakentamaan kalustoa.
Koska aikaa kilpailuun oli vain pari viikkoa, lähti kilpailuun ilmoittautuminenkin käytännössä myöhässä,
mutta onneksi Viron paras kilpailunjohtaja Vahur Joala suostui ottamaan
ilmoittautumisen vastaan.
Kalusto kasaan ja kohti kisapaikkaa
Pikaisen tehtävänjaon jälkeen alkoi
aherrus. Tehtävänjako meni jotenkin näin: Juho-Matti viilaa moottorin,
Jorma Hartikka tekee kaikki metallitöihin liittyvät ja tiimipäällikkö Mauri
Manninen tuunaa potkurit. Selkävaivoista kärsinyt Juha-Pekka Manninen
hoiti projektin järjellisyyden arvostelun kotonta ja teki yhden tärkeimmistä tehtävistä: Varasi matkat, jotka parhaalla lomakaudella olivat kortilla tai
nykyaikaisemmin sanottuna verkkoselaimella.
Ja tapahtui lähipäivinä, että kuin ihmeen kaupalla kalusto ehti valmistua
hyvissä ajoin ennen kilpailua. Testit
sujuivat sen verran hyvin, että projekti alkoi jo tuntumaan hetken aikaa järkevältä. Jotta jännitys kisoihin ehtimisestä ei aivan poistuisi, täytyi toki
pakollinen pohjarikko tapahtua juuri
ennen kisoihin lähtöä, joten tiimin viimeinen yö ennen kisoihin lähtöä meni
hartsipöllyssä ja ihohuokoset lasikuitua täynnä.
Kamat kasaan, ja pohja maalista märkänä kohti kisapaikkaa. Viljandin varikkona toimi paikallinen hiekkaranta, joten viikonlopun jälkeen hiekkaa
löytyi mitä mielikuvituksellisemmista
paikoista. Varikolle oli rakennettu sapuskakojuja ja yöt rasittavalla mölyllä
pilannut baarikin löytyi vierestä. Jos
illaksi ei muuta tekemistä keksinyt,
löytyi alueelta vanhoja raunioita sotien ajoilta, johon saattoi käydä tutustumassa. Ajettiin siellä kilpaakin ja äärimmäisen kova kilpailu ajettiinkin!
Uskomaton kilpailu
Kilpailuun osallistui 21 kuljettajaa ja
jotta touhu ei olisi liian helppoa veneiden ristiaallokon jälkeen, oli kilpailupäivä tuulinen. Kilpailun aikana
nähtiin useita hurjia ajosuorituksia ja
etenkin Venäläisten ajo oli sen verran
hullun näköistä, että oli suorastaan ihme, ettei kukaan heistä kaatanut.
Kilpailu oli niin tasainen, että viimeiseen erään lähdettiin sellaisessa tilanteessa, että neljällä kuljettajalla oli
tasavertainen mahdollisuus mestaruuteen. Kuljettajat olivat hallitseva maailmanmestari Marcin Mucha Puolasta,
Aivar Kommisaar Virosta ja Venäläiset
Alexei Bychkov ja Konstantin Ustinov.
Kaikilla oli sama tilanne, maaliin ennen muita tullut on mestari, joten panokset viimeiseen erään lähdettäessä
olivat kovat.
Parhaan lähdön viimeiseen erään ja
vahviman otteen mestaruuteen sai Aivar Kommisaar. Kommisaarin johtaessa joukkoa, hännillä tapahtui kaato,
ja erä keskeytettiin punaisilla lipuilla.
Kärjessä mestaruus silmissä kiiluen
täysillä kaahannut Kommisaar ei nähnyt punaisia lippuja ja heitti näyttävät
voltit, samalla tuhoten typerästi mestaruushaaveensa erän keskeytyksen
jälkeen.
Uusintalähdössä kärkeen kiihdytti
Marcin Mucha ja perään ampaisi Alexei Bychov. Nyt oli selkeästi kyseessä
mestaruus ja kumpikaan ei antanut
tippaakaan periksi. Mucha ja Bychov
taistelivat rintarinnan monta kierrosta, kunnes lopulta Bychov ohitti
Muchan komeasti poijulla eikä enää
kärkipaikasta luopunut. Mestariksi
kruunattiin siis viimeisen erän voittanut Alexei Bychov, hopeaa saalisti
10 KILPAVENEILY
Marcin Mucha ja pronssia volttimestari Aivar Kommisaar. Kilpailu oli niin
jännittävä, että vaikea keksiä jännempää kilpailua, jonka allekirjoittanut on
päässyt todistamaan.
Kokemusta rikkaampana kotiin
Tämän tarinan sankareilla kisa ei
mennyt suunnitellusti. Jo harjoituksissa kävi selväksi, että vauhti ei riitä
ja pääsyylliseksi paikallistui nopeasti
luokkaan sopimattomat T400-luokan
potkureista muokatut potkurit, jotka
alkoivat luistaa heti aallokon kasvaessa. Vika ei tullut ilmi yksinään testatessa. Juho-Matti ajoi kuitenkin hyvän
kilpailun ja oli kokoajan parempaa
keskikastia. Viimeisessä erässä JuhoMatti taisteli jo seitsemännestä sijasta, mutta pari kierrosta ennen maalia
vene lipsahti sivukautta ympäri. Kilpailun loppusijoitukseksi tuli lopulta
huono 17. sija, mutta luokasta saatu
kokemus oli korvaamaton. Nyt tiedetään, mitä muutoksia tarvitaan, jotta
ensi kesänä luokassa voi pärjätä.
Eli tämä seikkailu todistaa sen, että täysin uuden luokan kilpailuihin
voi lähteä kahden viikon varoitusajalla ja sen, ettei niin tiukalla aikataululla kannata odottaa menestystä. Mutta
hauskaa oli, ja se on pääasia.
Teksti: Juha-Pekka Manninen
Kuvat: Jasmin Vainio
Veckjärventie 33, 06150 Porvoo
Puh. 019-5243 948
Fax. 019-585 019
[email protected]
www
.skandinaviaof
w.skandinaviaof
.skandinaviaofff s e t . f i
11 KILPAVENEILY
F1 Nations Cup Singaporessa - uusi sarja
Rataveneilijät Ripa ja Meeri Painio
ajavat uudessa F1 Nations Cup-sarjassa. Isä Ripa ja tytär Meeri ovat Team
Finlandin kuskeina, itse toimin tiimiradiossa ja team managerina. Mekaanikkoina meillä on jo vuosien takaiset
kaverukset Wasim, Saif ja Salem sekä
joukkio muita auttavaisia ihmisiä.
F1 Nations Cup on aivan uudentyyppinen sarja rataveneilyssä, jossa järjestäjältä vuokrataan kalusto ja maksetaan osallistuminen ja vakuutus
veneestä lisänä tietysti ne normaalit,
eli matkat ja asumiset ym.
Kilpailut ajetaan joukkuekisana, jossa jokaista osallistuvaa maata edustaa
kaksi kuskia. Tiimin menestys ja lopullinen sijoittuminen tulee siis molempien kuskien tulosten mukaisesti.
Meeri ja Ripa
Kaikki veneet ovat samanlaisia, identtisillä moottoreilla ja potkureilla varustettuja paketteja. Ennen jokaista
kilpailua suoritetaan arvonta ja jaetaan veneet kuskien kesken, eli periaatteessa jokaisessa kilpailussa ajetaan eri paketilla. Tiimi ei saa itse
koskea eikä tehdä moottorille mitään,
pelkästään järjestäjän (H2O Racing)
mekaanikot huoltavat kalustoa jos jotain tarvetta tulee. Voi, ainakin tässä
ensimmäisessä Singaporen kisassa oli
tarvetta korjauttaa Mercurya monenmonituista kertaa!
Sarjan ensimmäinen kilpailu pidettiin Singaporessa 18.-20. marraskuuta
2011. Sitä ennen halukkailla kuskeilla
oli mahdollisuus pieneen testiin Abu
Dhabissa, jossa veneitä säilytettiin.
Meeri lensikin Arabiemiraatteihin,
jossa edelleen asumme Ripan kanssa,
ja ajoimme Abu Dhabin emiraatteihin tutustumaan veneisiin. Ripa kehui
kokeiltuaan veneen balanssia hyväksi ja ajeli muutaman hyvän kierroksen aallonmurtajien suojassa. Meerillä oli edellisestä ratakilpailustaan jo
kymmenen vuotta, joten homma tuntui taas melkein uudelta ja luonnollisesti Meeriä jännitti. Tosin ohjaamoon
päästyä ei tyttöä meinannut saada ra12 KILPAVENEILY
dalta millään rantaan! Ilman lämpö
hipoi 40 astetta ja kosteus oli korkea,
joten ohjaamossa oli kuumat oltavat.
TROOPPINEN SINGAPORE
Viikonloppu alkoi perjantaina, jolloin
pystytettiin varikot, jaettiin kalustot
ja potkurit ja pestiin veneet. Ennen kisaa oli vähän epäselvää, mitä kaikkea
tehdään itse ja mitä järjestäjän puolesta. Selvisihän se sitten, alettiin ruuvaamaan keulapiikkejä ja kantamaan
bensaa ja työkalulaaikoita. Työtä olikin sitten yllättävän paljon, mikä onkin paljon hauskempaa kuin tumput
suorina seisominen varikolla!
Perjantain harjoitusajoista ei Team
Finlandin kohdalla tullut mitään, molemmissa moottoreissa oli vikoja, joten Meeri ja Ripa kumpikaan ei päässeet radalle tekemään edes yhtä ehjää
kierrosta. Kisapaikka oli upea Singaporen lahti maailmanpyörineen
ja kisapaikka jännä satama-allas, joka nostatti kierros kierroksen jälkeen
terävämmät ja aina vaan korkeammat aallot sataman seinämistä. Meeriä harmitti kovasti moottorivika, koska olisi ollut aika mukavaa saada taas
kosketusta uuteen veneeseen pitkän
tauon jälkeen! Riston moottori jouduttiin vaihtamaan kokonaan. Hieno
tuuri kun molemmille kuskeille sattui
teknisiä ongelmia heti alusta, vaan eipä voi mitään, sehän on moottoriurheilua... Trooppinen sade alkoikin sitten heti perään iltapäivällä, ja tulimme
huomaamaan että se oli säännöllinen,
runsas ja kovin kostea kokemus joka
iltapäivä Singaporessa!
Lauantaiaamuna kaikki näytti olevan
okei. Mutta sitten ei. Ripa pystyi tekemään harjoitusajonsa mutta ei ehtinyt
kokeilla potkureita, Meerillä tekniset
ongelmat jatkuivat ja venettä hinattiin muutamaankin otteeseen laiturille, Meerin naamanvärin vaihtuessa valkoisesta pikkuhiljaa punaiseksi.
Varikolla oli kiirettä mutta silti hauskaa. Mekaanikot Wasim ja Saif juoksentelivat eestaas kamalassa sateessa
ja Nekka likosi radioteltassa.
Match Race pidettiin iltapäivällä, taas
kun sade alkoi pauhaavana ja tummana jatkuvana seinämänä. Meerin koneesta järjestäjät löysivät vihdoinkin
jonkin vian ja molemmat kuskit olivat
valmiita. Matcissä Risto oli hienosti
4. ja Meeri 13., mikä oli parempi kuin
odotimme kaikkien teknisten harmien jälkeen. Tästä laskettiin jo pisteitä loppusijoituksiin. Päivän päätteeksi
oli mukavaa päästä hotelliin kuumaan
suihkuun ja lämpimiin vaatteisiin!
KISAPÄIVÄ sunnuntaina alkoi aurinkoisen kuumana, tietysti. Vapaissa harjoituksissa yritimme kokeilla
kumpi potkuri sopii kummalle kuskille, mutta kuinkas taas kävikään. Tekniset ongelmat iskivät Meerin koneeseen (huooh!) ja Meeri ei saanut
ajettua edes yhtä harjoituskierrosta.
Todella paha juttu juuri ennen kisaa ja
ymmärrettävästi tiimi oli poissa tolaltaan ja varsinkin Meerillä kiukkumittari nousi punaiselle! Taas räplättiin
konekopan alla ja lopputuloksena oli
lupaava vahva soundi käynnistettäessä, jahuu!
Iltapäivän jättisade valui taas mahtavana kaiken ylle, oli pakko alistua
vaan olemaan märkä. Jo lähtölaiturilla näkyvyys oli kammottavan huono,
radiomiesten telttaan ei näkynyt edes
radan kauimmaista osuutta. Paraati-
kierroksella kuskit pitivät canopinlaidat ylhäällä jotta näkisivät edes jotain.
Ilmojen haltija heitti samalla peliin
vähän enemmän jännitystä, alkoi nimittäin hirmuinen ukkonen salamoineen ja kaikilla mausteilla. Se näytti
siltä kuin joku olisi tehnyt suurta ilotulitusta kaikkien ihailtavaksi!
Lähtö tapahtui hyvin, Meeri ja Ripa
olivat ensimmäisten joukossa ekalle
poijulle tultaessa. Ripa piti sijaa 4 ja
Meeri keskipaikkaa. Ajo oli aika rankkaa huonon näkyvyyden (=olemattoman) ja ukkosen takia, ja Meeri viisaana ajoi radan ulkoreunaa menemättä
kokeneempien kuskien tuupittavaksi. Vauhti olisi riittänyt kovaankin kisaan, mutta nyt tärkeintä oli maaliintulo. Ripa taisteli kärjessä. Sitten
alkoi tapahtua, keltaista lippua heiluteltiin vähän väliä ja oli uusintalähtöjä, pahimman lipan teki Singaporen
oma poika ja niin sahattiin etananvauhtia keltaisen lipun alla. Joka kuskilla oli veneessä kojetaulussa näyttö,
johon piti tulla aina keltaiset-, punaiset ja ruutuliput näyttöön suoraan kilpailunjohdolta. Viimeisimmässä uusintastartissa Riston keltainen lippu
ei vaihtunutkaan vihreäksi, joten tiputusta tuli kaksi paikkaa. Aina risoo,
kun kyse ei ole omasta ajovirheestä
vaan jostakin muusta. Joka tapauksessa molemmat kuskit tekivät hyvää työtä, Ripa kärjen tuntumassa ja Meeri
sisukkaasti mukana!
Yhteispisteissä Team Finland saavutti
upean viidennen sijan huolimatta teknillisistä harmeista ja siitä, ettei edes
harjoituskierroksia tullut täyteen lähimainkaan riittävästi. Esim. Ripan kojetaulun valojen toimiminen olisi tuonut Suomelle pronssia!
Reissusta oli siis saldona viides sija,
monta mustelmaa ja kipeät kylkiluut
ja joka iikalle kamala flunssa. KAIKINPUOLIN hieno ja ikimuistoinen
kokemus, puhumattakaan taas uusista ystävistä Bruneissa, Saudeissa, Brasiliassa, Malesiassa ja muualla. Singaporen keskusta yllätti vihreydellään
ja sillä, että pilvenpiirtäjät olin rakennettu lahden suulle lähelle kuuluisaa
maailmanpyörää ja muualla kaupunki oli matalampaa ja usein komeaa
siirtomaatyyliä. Olisi ollut jännää tutkia vähän enemmän ympäristöäkin,
mutta normaalit varikonkasaamiset
ja pakkaamiset veivät aikansa. Ja kaikenlisäksi, VETTÄ SATOI. Ja satoi. Ja
paljon.
Team Finland toivottaa kaikille kilpakavereille onnea ja tsemppiä tuleviin
koitoksiin ja turvallista ajoa!
Käy nettisivuillamme:
www.powerboatteamfinland.com
Terveisin!
Nekka
Tänä vuonna osallistumme kaikkiin
kisoihin uudella innolla ja ensimmäiset kilpailut pidetään onnekkaasti täällä Arabiemiraateissa Khor Fakkanissa, hyvin lähellä missä asumme. Meeri
lentää sitten tänne aurinkoviikolle ajamaan raivokkaasti ”Faijan” kanssa ja
hankkimaan D-vitamiinia lopputalven
varalle.
13 KILPAVENEILY
E-S KUIVAUS Boat Racing perusti uuden
SJ15 tiimin
Porvoolainen kiinteistöjen kosteusvaurioiden hoitoon erikoistunut E-S
Kuivaus Oy on perustanut E-S KUIVAUS Boat Racing tiimin tavoitteenaan tarjota nuorille mahdollisuuden harrastaa kilpaveneilyä. Kaudella
2012 tiimillä on käytössään uusi SJ15luokan vene joka on varustettu Tohatsun 15 hevosvoimaisella perämoottorilla.
Kuljettajan etsintä Facebookissa tuotti
tulosta ja veneen rattiin kipuaa lahtelainen Totti Kemppainen. Uusi kuljettaja odottaa innolla lajiin tutustumista
ja oman veneen rattiin pääsyä. Vesijärven jään sulamista odotellessa hän
moottorikelkkailee, ajaa kartingia ja
lumilautailee yhdessä perheensä kanssa. ”Olen erittäin innostunut uudesta
harrastuksesta ja haluan pian kokeilla uutta venettäni”, sanoo reippaasti
10-vuotias Totti.
”Ajatus omasta tiimistä on ollut ilmoilla jo muutaman vuoden ja nyt se
sitten toteutettiin yhteistyössä Tohatsun sekä B-Sea Boatin kanssa” kertoo
Erik Engberg, toinen E-S Kuivauksen
vetäjistä. E-S KUIVAUS Boat Racingin takaa löytyvät kokeneet lajin konkarit. ”Haluamme auttaa parhaamme
mukaan Totin perheineen sisään lajin pariin”, sanoo Allan Sohlström E-S
Kuivauksesta. Kaluston tekniikasta ja
Tohatsun perämoottorista pitää kauden aikana huolta perämoottoreiden
ja veneiden huoltamiseen erikoistunut
B-Sea Boat Vantaalta.
Teksti: Milla Sohlström
Kuvat: Jussi Alanko, Allan Sohlström
E-S
KUIVAUS
1
14 KILPAVENEILY
20 kilpaveneily
15 KILPAVENEILY
SAFIRO Boat Racing
Kilpakaudella 2012 Safiro
Boat Racing -tiimi satsasi
uuteen luokkaan jo toista
vuotta. Kausi oli haasteellinen, mutta kehitti kilpatallia
melkoisesti.
Qatar
Qatar F4 Race 1 avauskisan aika-ajoissa Filip
ajoi itselleen kolmannen lähtöpaikan. Startti onnistui hyvin ja Filip ampaisi heti lähdössä kärkeen. Eroa kakkosena ajavaan ehti syntyä jo yli
6 sekuntia, ennen kuin Singha Teamin norjalaiskuljettajan Kristoffer Fjelden vene hyytyi radalle.
Uusintalähdössä kakkosena ajanut brittikuljettaja Matthew Palfreyman otti sääntöjen vastaisen sisälinjan päästäkseen Filipin ohi. Filip
ei luovuttanut, yritti pitää pintansa ja veneet
ajautuivat liian lähekkäin. Seurauksena näyttävä synkronissa tehty pari-ilmalento. Loppuporukka ajoi maaliin turvaveneen perässä Team
Abu Dhabin Al Mansoorin johdolla.
Paljon töitä ennen Qatar Race 2:sta
Moottori ja sähkölaitteet saivat kaadossa vettä
joten edessä oli koko yön remontti. Aamulla kone toimikin melko hyvin, paitsi alakierroksilla oli
pientä pätkimistä.
Aika-ajoissa Filip taisteli jälleen kolmanneksi. Lähtö onnistui hyvin, mutta Filipin ja Qatar
Teamin Al Shamlanin ajolinjat kohtasivat lähtösuoralla. Seurauksena oli pieni kolaus, mikä
riitti Team Swedenin Bimba Sjöholmin karkaamiseen. Alussa oli kisaa myös Mad Crocin ja
Qatarin välillä, jossa Filip pärjäsi ajaen itselleen
varmat kakkospisteet.
Kohti kauden toista kilpailua Portimaossa lähdettiin tilanteessa, jossa Eurofin Trophysarjaa johti Bimba Sjöholm 35 pisteellä (Team
Sweden). Filipin Team Mad Croc oli tällöin sarjassa neljäntenä 20 pisteensä turvin.
Portugali
Portimaon kilpailun avauspäivänä lauantaina
Mad Croc Teamin F4-osastolla riitti murheen
aiheita kun kaksipisteradalle ei millään tahtonut löytyä sopivaa potkuria. Aika-ajoissa Filip
ajoikin lopulta neljänneksi. Kilpailun lähdössä
vaihde ei ollut kunnolla päällä ja muut pääsivät
karkaamaan puolen lähtösuoran verran, ennen
kuin Filip pääsi takaa-ajoon. Hyvällä ajolla Filip
Portugalin kaato söi miestä.
16 KILPAVENEILY
pääsi nousemaan viimeiseltä sijalta aina neljänneksi asti.
Historiaa ja kaatoja Portimaossa
Portugalissa tehtiin formulaveneilyhistoriaa kun
norjalainen naiskuljettaja Marit Stromoy otti
paalupaikan päivän F1 GP:hen.
F4-sarjan aika-ajoissa Team Swedenin Bimba Sjöholm veti jälleen pisimmän korren, ja Filip oli kolmantena vain 12 sekunnin sadasosan
päässä Qatar Teamin Al Shamlanista.
Kisan startissa Filip ja qatarilainen olivat yhtaikaa ensimmäisellä poijulla ja hieman sumppuun jääneen Sjöholmin vene kolahti Mad
Croc-Baban kanssa yhteen sillä seurauksella,
että Sjöholmin vene kaatui. Keltaisten lippujen
laskettua Filip aloitti 15 kierrosta kestäneen takaa-ajon ja varmisti lopulta ikakkostilan. Kisan
kokonaispisteissäkin Mad Croc Team oli toinen.
F1-veneissä Team Qatar otti kaksoisvoiton
kun Jay Price vei voiton ennen Alex Carellaa.
Paalupaikalta startannut Marit Stromoy joutui
keskeyttämään kun takaa tullut vene tuli liian
lähelle ja aiheutti molemmille ilmalennon.
Venäjä
Kisojen lauantaiaamun harjoituksissa Filip kellotti kuudenneksi nopeimman kierrosajan kun
tällekään radalle ei löydetty aivan sopivaa potkuria. Iltapäivää kohti potkureita saatiin taottua
hieman radalle sopivammaksi ja harjoituksissa
Filip olikin neljänneksi nopein.
Viikonlopun molempiin kisoihin lähdettiin
lentävällä lähdöllä. Lauantain lähdössä Filip
onnistui pääsemään kolmannelle sijalle, mutta
Qatar tiimin kuljettaja tuli vauhdilla takaa ohi.
Lauantain kisan voitti ruotsalaistiimin naiskuljettaja Bimba Sjöholm. Filip oli lopputuloksissa
kuudes kun kommunikaatiovirheen takia erehtyi
tulemaan radalta pois kierrosta liian aikaisin.
Sunnuntaina parannusta tapahtui kaikilla
kilpailun osa-alueilla. Sekä harjoituksista, aikaajoista että kisasta irtosi kolmas tila. Tiimi ei ollut vieläkään tyytyväinen potkureihin, joten niitä
taottiin vielä ennen ensimmäistä veteenmenoa.
Kilpailun voitti Atlanticin Matthew Palfreyman,
joka vei myös koko viikonlopun voittopisteet.
Kilpailut vietiin läpi mukavassa kelissä. Makealle vedelle ei noussut kovaa aallokkoa, mutta puuskainen tuuli teki ajamisesta haasteellista.
Ukraina
Kiovan kisoihin mennessä tiimin kalustolle oli
löytynyt kovalla työllä lisää vauhtia, mutta onnea ei radalla ollut ”Baby-Baban” mukana.
Harjoituksissa Filip oli kolmanneksi nopein ja
aika-ajoissa viides. Viidenneltä paikalta startannut Filip ajoi maaliin kolmantena, mutta poijun
rikkoutuminen ja (väitetty) varaslähtö aiheuttivat
kaksi rangaistuskierrosta, jotka pudottivat Filipin
tulosliuskalla kuudenneksi. Tiimi oli varaslähdöstä eri mieltä mutta valitukset eivät auttaneet.
Seuraavissa harjoituksissa Filip oli lopulta
toiseksi nopein ”viikonlopun kuninkaan” Matthew Palfreymanin (Team Atlantic) jälkeen.
Harjoituksissa hissuksiin ajellut Ruotsin Bimba
Sjöholm yllätti aika-ajoissa ottamalla paalupaikan. Filip oli kolmas alle sekunnin erolla Sjöholmiin.
Varsinaisen kisan startissa Filip pääsi kakkoseksi Palfreymanin ottaessa piikkipaikan. Paalupaikalta startannut Sjöholm jätettiin heti kisan
alussa kolmanneksi.
– Kisa oli puoleenväliin asti tiukka ja Bimba roikkui koko ajan ponttoonin kulmalla kiin-
F4-luokan ainoa naispuolinen kuljettaja
Angelica ”Bimba” Sjöholm on kova vastus.
panosti F4-luokkaan
SANDRA ROMS
FILIP ROMS
Luokka SJ-15:
2003 SM 4
2004 SM 2
2005 SM 1
Luokka SJ15:
2006 SM 2
2007 SM 1
2008 SM 1
Luokka T400:
2006 SM 4
2007 SM 4
2008 EM 3
2009 SM 2
2010 SM 2
F4-S Eurofin Trophy
2010 2
2011 4
paikka pysyi samana, joten hyvää starttia tarvittiin. Tiukka kilpailu oikeutti maalissa neljänteen sijaan ja näin tuloksena oli viikonlopun toinen sija.
Epäonnea Qatarissa.
ni. Tarkkana sai olla ettei se tullut ohi, puuskahti
Filip kovan kisan jälkeen.
Kiina
Syksyn huoltotauon jälkeen kisattiin Kiinassa.
Viikonloppu Liuzhoussa alkoi hyvin ja harjoituksissa Filip oli kolmanneksi nopein. Aika-ajoissa
paikka säilyi.
Startissa käytiin kovaa kilpailua kärkipaikoista ja pääsuoran päässä se johti Filipin ns.
“eskimokäännökseen”. Veneeseen ei haaverista
tullut suuria vaurioita. Lauantain kilpailun voitti
Bimba Sjöholm, toinen oli Team Qataria edustava Al Shamlan ja kolmas Palfreyman.
Sunnuntaina keli koveni. Kaatuminen tuntui Filipillä vielä kropassa, mutta hyvällä startilla hän pääsi kolmanneksi. Tiukan kamppailun
jälkeen oli silti tyytyminen neljänteen sijaan. Kilpailun voitti jälleen Sjöholm, toinen oli Palfreyman ja kolmantena maaliin tuli Al Shamlan.
”Emiirit”
Emiraattikiertue alkoi yhdeksäntenä päivänä
joulukuuta Abu Dhabissa. Rata oli Arabimaiseen tyyliin lyhyt ja vaati kovaa keskinopeutta.
Ensimmäisen päivän aamun harjoituksissa Filip
oli neljänneksi nopein, mutta aika-ajoissa vauhti riitti vasta viidenteen sijaan. Hyvin onnistunut
startti vei päivän lopuksi toiseen sijaan asti.
Toisen kilpailupäivän aamun harjoituksissa saatiin alle uusi Amerikasta tullut potkuri ja
aika sillä riitti kuudenteen sijaan. Aika-ajoissa
Viimeisen kisan viimeiset väännöt
Abu Dhabista matka jatkui kohti kauden päätöskisaa Sharjahia. Kisapaikka oli tuttu ja veneeseen oli saatu hieman uusia säätöjä. Ensimmäisen päivän harjoituksissa aika riitti
neljänteen sijaan ja aika-ajoissa irtosi kolmas
lähtöruutu. Melko huonosti sujuneessa lähdössä
jouduttiin taipumaan yksi sija alaspäin ja siten
lopputulos maalissa oli neljäs.
Toisen kisapäivän aamuna harjoituksissa
saaliina oli viides sija ja aika-ajoissa kuudes sija kasasi tulevalle startille suuret odotukset. Hyvin sujunut startti oikeutti maalissa kolmanteen
sijaan mikä oli kisaviikonlopun yhteistuloskin.
Taustajoukot täydentävät tiimin
Kilpailukaudella neljänteen sijaan yltänyt Filip
on kaikista koettelemuksista huolimatta tyytyväinen menneeseen kauteen. Hän kehuu vuolaasti
tiimiä, jonka jokaiselle jäsenelle kuuluu kiitokset.
– Sami Seliölle olen kiitollinen siitä, että saan
ajaa MadCroc-tiimissä. Tiimin vetäjän Michael
Jenkinsin ammattitaitoon pystyin luottamaan
Raskas kilpailukausi päättyi neljänteen sijaan.
vastoinkäymisissäkin. Tonin, Mikan ja Markuksen ansiosta pystyin keskittymään ajamiseen. Kisat vaativat paljon matkustamista ja
niiihin valmistautumista. Ilman siskoni Sandran
ja kotijoukkojen, etenkin äidin panosta tähän
hommaan ei voisi pyöriä maailmalla tähän
malliin, Filip sanoo. Uteluihin ensi kaudesta
hän vastaa hymyillen:
– Veneellä ajellaan, ainakin Yamarinia
mökillä Puulavedellä!
KUVAT: MADCROC TEAM, NADI HAMMOUDA JA TEAM SAFIRO
TEKSTI: SANDRA ROMS JA PENTTI NYHOLM (TAITTO)
LINKIT: WWW.SAFIRORACING.COM
WWW.FACEBOOK.COM/PAGES/SAFIRO-BOATRACING-TEAM
WWW.F1H2O.COM
Kauden loppurutistus käytiin Arabiemiirikuntien Sharjahissa.
17 KILPAVENEILY
ROSLAGSLOPPET 50 ÅR
Den 4 augusti i år fyller Sveriges äldsta racerbåttävling 50 år och körs dessutom för 50:e gången. Frågan är hur
många andra tävlingar inom sporten
som kan stoltsera med detta?
Redan nu är fler än 80 ekipage anmälda och förhoppningen ligger på att det
i slutändan ska vara mellan 150-200
stycken!
Vi i ÖRK (Öregrunds Racerklubb) inbjuder speciellt våra vänner från de
det) ägnade sig enbart åt rundbana
men italienarna hade ett reglemente
för turistbåtar vid Comosjön. Detta lades till grund för Roslagsloppet, man
ökade endast båt och motorstorleken
i klasserna och försåg ekipagen med
vindruta.
Vid den tiden gick det lite lättare att
ordna tillstånd hos myndigheterna
men Väddö kanal fick inte avlysas för
fullfartsåka som man önskade, annars
hyggligt väder. Det
var standardbåtar
med mest utombordsmotorer indelade i fem klasser. Banan mätte 95
distansminuter och hade ett par kontroller i Stockholms norra skärgård vilket innebar viss navigering.
En del fick problem med bl.a. säten och vindrutor som lossnade, men
annars hände inga allvarligare incidenter. Det var ju inte så noga med
båtåkandet som idag och flera deltog
utan hjälm dock med flytväst även om
den inte var godkänd.
Alla båtar utom 1 (styrfel) kom i mål
och tävlingen hade slagit väl ut inför väldigt många människor, så ÖRK
kunde vara nöjda när dagen avslutades med fest och prisutdelning på restaurang Hasselbacken.
Det folk nu hade fått se var Nordens
första offshoretävling.
Johan Torsell/ Eva Pettersson Tintorera 20/ Evinrude 115 i Väddö kanal
nordiska länderna och ni som kommer och tävlar behöver självklart inte betala någon anmälningsavgift. De
nordiska tävlanden har även en egen
kontaktperson, Patrik Söderholm,
vars kontaktuppgifter ni finner i inbjudan. Gå gärna in på vår hemsida
www.roslagsloppet.com och läs inbjudan och ni kan även anmäla er direkt.
Bra att veta är att vi i Sverige inte har
krav på cockpit i Offshore 3C och att
vi även har en klass som heter Classic Offshore. Vill ni veta mer om den
sistnämnda klassen går ni in på www.
classicoffshore.se
Hur började då Roslagsloppet?
På hösten 1961 satt ÖRK:s ordförande Curt Carlsson och samtalade med
Gunnar Karlsson om klubbens stora
problem med bortblåsta rundbanetävlingar. Ska vi hitta på en distanstävling för lite större båtar istället?
undrade Curt och Gunnar var direkt
med på noterna.
var det fritt fram. Väddö kanal blev då
transportsträcka med lagliga 4 knop
medan Trästa färja fick ingå i tävlingen. Ett entimmes uppehåll lades också in för att möjliggöra tankning m.m.
För startarrangemanget i Saltsjöbaden behövdes hjälp. Kontakt togs med
KMKR (Kungliga Motorbåtklubben –
raceravdelningen) i Stockholm och de
åtog sig att ordna starten.
Den 23 juni 1962 (midsommardagen)
så gav sig 21 ekipage iväg i relativt
Vid ett möte i Öregrund enades ÖRK
och båtförbunden i Danmark, Finland och Norge om att ha ett gemensamt Nordiskt Turistbåtsreglemente.
Detta sanktionerades sen av SVERA
och kom att gälla till början av 70-talet
då det ersattes av ett Offshore 3-reglemente från UIM (internationella förbundet).
En upplyftande tid 1966-1971
Att Roslagsloppet blev så stort berodde mycket på att ÖRK fick kontakt
med Åke Ahrsjö vid tidningen Expressen, vilket gav tävlingen ekonomiska
resurser och ovärderlig reklam i form
Klassegrare -62
CT Nils-Olov Cederholm/Stig Ehrnborg
Ockelbo/Archimedes
ET
Herman Henriksson/Lennart Ebbekke Weedo/Mercury
XT
Bo Lindström/Ingemar Sjögren
Powercat/Mercury
1T
Hans Duvberg/Nils Söderberg
Kaskad/Volvo
1TD
Baltzar Nettelbladt/Göran R-Hansen Forslund/Perkins
Man började planera. Att målet skulle
ligga i Öregrund det var klart och som
tävlingsbas kunde man använda tullstugan (nuv. sjöräddningen), men var
starta? Olika platser undersöktes: Vaxholm, Viggbyholm, Saltsjöbaden och
Stockholm. Valet föll till slut på Saltsjöbaden som var den mest lämpliga
platsen.
Något nationellt reglemente fanns inte. SVERA (Svenska Racerbåtförbun18 KILPAVENEILY
Stefan Rindar/ Henrik Borgström Thunder Cat
Knop
24.1
28.3
32.3
30.3
17.9
Mikael Kolm/ Robert Jonsson Weedo GT classic Offshore
av reportage och särskilda bilagor som
enbart handlade om Roslagsloppet. Ett
motkrav var att ÖRK skulle flytta starten in till Stockholm.
När tävlingen nu hade blivit mera känd
för den breda allmänheten så ökade
intresset enormt och de närmaste åren
kom så många anmälningar att ÖRK
tvingades säga nej till flera ekipage
som ville vara med. Massor av åskådare
samlades dels vid starten i Stockholm
där bl.a. Mälardrottningen medverkade och dels utefter banan upp till målet.
I Öregrund hände också en del vid den
här tiden. ÖRK inrättade ett presscenter i rådhuset och en rumsförmedling
där folk kunde hyra ut rum till tävlingsdeltagare. Prisutdelningen flyttades
från Hasselbacken till hamntorget och
alla priser började att ställas ut några
veckor före tävlingarna i en lokal med
skyltfönster.
ÖRK kunde nu lämna den lilla tullstugan för att istället överta de större lokalerna efter Ålandsfärjan (fd turistbyrån)
som bas för tävlingarna och Getingloppet blev VM-deltävling i Offshore
1-2, vilket gjorde att det bl.a. kom amerikanska båtar till Öregrund.
Det traditionella lördagsfyrverkeriet
hade premiär och för att göra det extra festligt i hamnen satte man upp
en ljusslinga med kulörta lampor från
Hasselbacken till fyrskeppet.
Som bekant varar ju inte allt för evigt
och efter sex lyckosamma år hoppa-
Lovisa Sahlén/ Madde Samuelsson Piraya 16
de Expressen av som huvudsponsor,
man fortsatte dock att skänka priser
till tävlingarna i många år framöver.
Lite årtal, händelser och siffror
1967-1968 var Roslagsloppet deltävling i NM-serie för Turistbåtar
tillsammans med Finn Gulf Race och
Oslofjorden Runt.
Mellan 1973-1983 hade Roslagsloppet
årligen NM eller EM-status i olika
klasser och 1984 ingick en VM-deltävling i Offshore 3B-3C. Pga ändrade
regler blev det sen inga fler internationella mästerskap.
1972 Norrtälje blir ny startplats
när ÖRK hade lämnat Stockholm av
kostnadsskäl. Det var också en fördel
med kortare tävlingsbana då man nu
närmade sig en allvarlig oljekris.
1974 Japanen Akira Nakamura med navigatören Anders Westerlund segrade i D-klassen. Nakamura
var en långväga gäst som ställde upp
i fem Roslagslopp.
1977 Det var rena invasionen från
Finland när 16 båtar startade i olika
klasser, efter tävlingen åkte de hem
med tre vinster.
1985 Loppet avbröts pga tät dimma. Kördes senare på dagen avkortat
men med fortsatta siktproblem. Sune
Jansson/Per Horn hittade snabbast
till målet med 50.0 knop.
Claes Westerlund/ Joakim Kumlin X-Cat
1987 Stockholm blir ny startplats.
Förslag kom utifrån om att vända
på Roslagsloppet med start i Öregrund och mål i Stockholm, eventuellt
vartannat år. Detta fick inget gehör i
ÖRK.
1988 Kung Carl XVI Gustaf deltog
i tävlingen och kom på 4:e plats i en
inbjudningsklass för stora offshorebåtar.
När det gäller antal deltagare har det
varierat mellan ca 30-120 förutom i
slutet av 1960-talet och i början av
1990-talet då det blev markanta ökningar med uppemot 150 resp. 170 båtar.
11 nationer har haft tävlande: Sverige, Danmark, Finland, Island, Norge,
Åland, England, Italien, Japan, Sydafrika och Västtyskland.
Fartrekord – snitt
82.1 Anders Borgqvist/Joakim Österström Phantom/Chevrolet2011
58.6 Veronica Olderin/Louise Ståhl
Argocat/Opel 2010
Totalt har ca 2.900 godkända båtar
kommit i mål.
//Pernilla Ingvarsson och Rolf Eriksson
Bilder: Benjamin Vuorihovi och Jaije
Hägglund
Veronica Olderin/ Louise Ståhl
19 KILPAVENEILY
Hydrolift ja pientä pintaremonttia
”Hey Kim, oletko huomannut tällä sivulla on jotain rikki” – Fredrik lausoi
kovalla äänellä ja hymy huulessa korvasta korvaan. Olin minä huomannut.
Reikä oli paapurin kyljessä ainakin
50x50cm kokoinen ja iso pala puuttui. Omistaja Markus vakuutti kuitenkin että pala oli tallessa ja mietittiin yhdessä että mahdollisesti tästä
vielä vene saataisi tehty. Kauniit linjat ihailtiin ja mietittiin mitä kuuluu
kauppaan ja mitä ei. Käytimme varmaan tunti veneen tutkimiseen ja lopussa totesin että ”ei se tästä parane,
ostan se”.
Tapahtumien taustassa oli matka Göteborgiin katsomaan ympäriajettu
Hydrolift Sportcat. Sain veneestä vinkin kaverin kautta, ja olin ollut yhteydessä Markukselle useasti ennen matka. Sain häneltä paljon kuvia mistä
yritin arvioida veneen kunto ja pystyisinkö itse korjaamaan sitä. Lopulta kun Göteborgissa oli Powerboat P1
Ostohetkellä ehjempi sivu
Offshore kisat Elokuussa 2009 - ja vielä minun ystävän Fredrikin synttärit
samaan aikaan - niin päätin että lähden katsomaan. Ja tästä projekti sai
alkuunsa kun raha vaihtoi kättä. Vene
ja traileri siirtyi minun omistukseen,
upoksissa käynyttä moottori jäi Ruotsiin.
Ensimmäinen tehtävä oli teipata vene kasaan sen verran että kestäisi kotimatka, ja sitten nokka kohti kotoa.
3315km reissun jälkeen vene kävi veneiden ammattilainen arvioimassa,
ja hän tarjosi tehdä korjaustyöt. Hinta-arvio perustui siihen että töitä olisi
200 tuntia ja materiaalit päälle. Melkoinen summa ja päätös ruveta itse
hommaan oli helppo. Ajatus oli ”ensi kesäksi vesille” ja budjetti sopivan
avoin.
Ensimmäisen talven aikana traileri
tuli muutettu Suomen tielle soveltuvaksi ja rekisteriin ja kansi korjattiin
ja irrotettiin alaosasta. Paikkaustöitä
oli paljon ja lopulta noin 1.5m2 kannesta tuli kokonaan uusittu, tämä siten että muoto pyrittiin pitämään samoina. Päätin aikaisessa vaiheessa
että myöskin muutamia pieniä muutoksia tulisi veneeseen; moottorikaivo
pienennettiin, sisustan pehmeät osat
20 KILPAVENEILY
odottaa viimeiset asennukset keväällä
kun aurinko alkaa lämmittää niin että
ulkona voi tehdä töitä.
Työaikaa kului karkeasti 750 tunteja,
vene kevennettiin 32kg ja se on huomattavan lujempi kuin se oli ennen.
Projektista olen koko ajan kirjoittanut
netissä Boatlife.se foorumissa, ja sinne
on kertynyt >1500 päivityksiä ja kommenttejä sekä satoja kuvia. Kisoihin
on tarkoitus osallistua kesällä ja päätavoite on Roslagsloppet Ruotsissa 4
Elokuuta - Juha on luvannut tulla mukaan ja ilmoitus on jätetty. Katsotaan
kulkeeko Sportcatti kovaa tai ei?
Osa kannesta poistettu
Teksti ja kuvat: Kim Sjödahl
otettiin kokonaan pois (myytiin), suurin osa puusta tehdystä osista vaihdettiin kevyempään/lujempaan umpikomposiittiin ja lopuksi vielä tehtiin
ilma-voitelu molempiin ponttoonien
askelmiin.
Rungossa repeämät korjattiin ensimmäisenä. Kannen ja rungon kanssa se
talvi meni ja kevän kynnyksessä ei voinut kun todeta että vene ei tule valRunko valmis kannen kiinnittämiiksi. Nopeasti päätimme rakentaa
miseen
V150 vene, ja sillä kilpailtiin kauden
2010. Syksyllä se projekti myytiin pois
ja Hydroliftin kunnostus jatkoi. Tuli
rakennettu umpilasikuidusta perälauta, uusittiin ponttoonien välipohjat ja
tein uudet polvet perälaudan tukemiseen. Yllättävän paljon aika kului vielä
kun rakensin ilmavoitelu pohjan askeleen, tämä kun en vetänyt letkuja mutta rakensin kanavat lasikuidusta.
Keväällä oli hyvä olo kun Huhtikuussa
sain laskea kansi takaisin paikoilleen.
Harva alue jäi korjaamatta
Sitten viimeistelytyöt alkoi ja niitten
kimpussa meni kevät ja alkukesä. Päätin vielä poistaa kannen ja rungon näkyvä liitos, ja laminoitiin sekä ulkoa
että sisältä pysyvä liitos. Vene päällystin sinisella Texalium kudoksella kun
maalaaminen olisi ollut aivan liian
helppo, ja sen päälle vedettiin ainakin
10 kerrosta lakka. Aika kului ja kesä
tuli ja meni. Kävimme välillä MM’ssa
Oskarshamnissa ottamassa uusia vaiPintakudosta lakattu monta kertaa
kutteita ja kierrettiin Suomen kisat
katsomassa. Syksyllä
alkoi projektin loppukiri ja tarkoitus oli että
jos vielä saisi vene vesille ennen jäiden tuloa. Tein uusia tuoleja
ja asennettiin sähköt ja
kaikki muut irtotavarat. Sopivasti kuukausi ennen Joulua vene alkoi olla melkein
valmis, mutta jouduin
siirtämään se pois halJouluksi 2011 vene saatiin melkein valmiiksi
lista. Näin olleen se nyt
: : :9 ( 7 8 6 & 2 0
VETUS VENETARVIKKEET
VETUS
osaa veneiden tekniset
ratkaisut ja meridieselit
jo yli 45 vuoden kokemuksella.
WORLDWIDE
COMPLETE
SYSTEMS
Tilaa uusin 2012 luettelomme tai käy tutustumassa siihen nettisivuillamme
www.vetus.com
ALFA QUALITY MOVING OY
HENRY FORDIN KATU 5 B
FI 00150 HELSINKI
WWW.ALFAMOVING.FI
21 KILPAVENEILY
Katsaus Lindströmien talliin
Syksyllä 2010 kävimme isäni Timo
Lindströmin kanssa katsomassa Förbyn Senno Offshore racea, jossa reilu
parikymmentä offshore-venettä pöristeli huikeita vauhteja pitkin suoria
välillä kadoten saarten taakse näkymättömiin. Touhu näytti 16-vuotiaan
vauhtiveneintoilijan silmin hauskalta
puuhalta ja varikollakin tunnelma vaikutti olevan rento. Erityisen kiinnostavana joukosta erottui V-150 luokka,
johon pääsee mukaan melko helposti.
Vaatimukset ovat yksirunkoinen vene
ja max 150 hevosvoimainen moottori. Luokka onkin mainio kilpaveneilyn
aloittaville.
Offshorekuume alkoi syksyn mittaan nousta. Kahdeksan ratavuoden
jälkeen päätimme kokeilla, millaista on isojen aaltojen offshore-veneily. Päätöstä tuki erityisesti sopivan
luokan puute ratapuolella. Tilasimme runkovalmiin Yamarin 600BR:n,
joka saapui kevätauringon paistaessa
jo korkealta. Runkoon iskettiin kiinni nelitahtinen Yamaha F150 ja vene
varusteltiin kilpakäyttöä varten. Töitä
tehtiin aina kesäkuuhun asti ja vesillelasku suoritettiin vajaa viikkoa ennen
kotikisaa. Ero aikaisempiin SJ-15 ja
T-400s luokan veneisiin oli merkittävä: hurjasti isompi kone, massiivisempi vene, kartturi vierellä ja avoimempi
rata-alue. Kuitenkin vene kävi nopeasti tutuksi ja mies alkoi komentaa venettä, eikä vene miestä.
Merikorttia lukemaan sain vuoden
2010 Uudenkaupungin ratakisojen
järjestelyissä mukana olleen ja tätä kautta kipinän saaneen Juha-Matti Valmusen. Kalkkirantaan emme
päässeet osallistumaan, joten kausi
pyörähti käyntiin meidän osaltamme
kotikisalla
kesäkuun
puolivälissä
ilman sen
suurempia
tavoitteita
ja paineita.
Muu tiimi
kehotti vain
saapumaan ehjänä maaliviivalle.
Heti urani ensimmäisessä offshorekilpailussa, ja Valmusen ensimmäisessä
venekilpailussa, Uudessakaupungissa ajoimme kaikkien yllätykseksi ensimmäisenä ruutulipulle. Viikonlopun
jälkeen tiesimme vauhtimme ja tuloksista innostuneina päätimme ajaa kauden loput 5 kilpailua. Kausi oli tiukka
ja jokaisessa kisassa taistelimme kärkikolmikossa. Vasta viimeisen kisaviikonlopun aikana kolmen kärki ratkesi.
Tuloksena SM-kulta!
Kausi sujui yli koko tiimin odotusten,
tulokset jopa hieman yllättivät. Kauden aikana olimme kilpailujen lisäksi mukana Summeri TV-ohjelmassa
ja vene oli näytillä eri tapahtumissa.
Lisäksi Uudenkaupungin kaupunki
muisti meitä myöntämällä kilpakaksikolle vuoden junioriurheilijapalkinnon. Tämä on kaupungilta hieno
osoitus myös kilpaveneilyä kohtaan.
Harasoo!
Vaikka tätä kirjoittaessa vuosi on vasta vaihtunut, on ensi kauden toiminnasta jo selkeä näkemys. Ehkä ensimmäistä kertaa tiimin historiassa on
kaluston kunnostus aloitettu riittävän
ajoissa. Tällä hetkellä venettä parsitaan kasaan suurimpien aaltojen jäljiltä ja moottori pyritään saamaan jäykemmäksi. Vauhdin haku jäi viime
kaudella melko vähälle, joten kevään
mittaan jäiden sulettua on luvassa paljon testausta, uusia metkuja ja kokeiluja vauhdin ja ajettavuuden lisäämisen pilke silmäkulmassa.
Tulevana kautena kilpaillaan jälleen
V-150 luokan numero kyljessä, tavoitteena ajaa täysi kausi, johon kuuluu
kohokohtana kotikisa Uusikaupunki
Boat Race. Vauhdin jano on kova, sillä kiikarissa ovat ne kirkkaimmat pokaalit.
Offshoren rinnalla hyppään kaudella 2012 V-150 luokan hengestä täysin
erottuvan Formula 4s:n rattiin. F4s
onkin jälleen jotain täysin uutta, sillä kuvioihin tulevat mukaan mm. katamaraanirunko, turvaohjaamo ja radiopuhelimet. Koko luokka on myös
Suomessa varsin uusi tuttavuus. Luokkaan ei aikaisempina vuosina ole ollut
täällä osallistujia. Tämä onkin ihme,
sillä muissa Pohjoismaissa sarja on
pyörinyt täysillä jo useamman vuoden.
Luokka alkaa kuitenkin nousta henkiin myös Suomenmaalla, sillä veneitä on tulossa mukaan viivalle riittävä
määrä SM-sarjan käyntiin saamiseksi.
Innokkaasti olemme odottaneet näyttävien Formula nelosten paluuta radoille ja nyt haave näyttää käyvän todeksi.
Vene on ollut hallissa odottamassa jo
parisen vuotta, mutta veteen se on laskettu vain kolmesti, ja olen ajanut sillä vasta varovaisia testejä. Näistä saatujen testikokemusten perusteella on
ajaminen jotain aivan uutta ja erilaista. Formulassa istutaan penkkiin köytettynä, tuuli ei tunnu kypärässä kuten
ennen ja taakse on mahdollista katsoa
vain peileistä. Pienen alkushokin aikaisista ”eihän tällaisella voi ajaa kilpaa” -tyylisistä ajatuksista huolimatta
ajaminen on ollut todella jännittävää
ja hauskaa. Ratakatti kun puree esimerkiksi mutkissa aivan eri tavalla
kuin mikään aikaisemmin ajamistani
veneistä. Aikaisemmissa rataveneissä
ei ole myöskään ollut trimmiä.
Jotta venettä oppii käsittelemään kunnolla, on alle saatava paljon tunteja ja vielä enemmän kierroksia, se on
varmaa. Tämän veneen kanssa läh-
22 KILPAVENEILY
detään rauhallisesti ja varmasti liikkeelle. Tuntien tikittäessä mittariin ja
ajotuntuman karttuessa pyritään siitä vähitellen parantamaan nopeutta.
Loppukesästä mennään jo huomattavasti kovempaa. Toivottavasti rata- ja
offshorekisoja ei menisi hirveästi päällekkäin, sillä pyrimme kiertämään
mahdollisimman paljon kisoja, joiden
kautta saadaan lisää tuntumaa ajamiseen.
Lyhyesti kuvattuna ensi kausi ajetaan
lappu lattiassa sekä offshore- että ratapuolella. Varikolla nähdään!
Teksti: Risto Lindström
Kuvat: Ari Nurminen, Lindström
www.proworksmarine.fi
Rakennuspalvelu Byggtjänst
Suunnittelupalvelu Planeringstjänst
Yksilölliset ja monipuoliset palvelut
pienemmille ja isommille projekteille.
Personliga och mångsidiga tjänster
för både mindre och större projekt.
23 KILPAVENEILY
TEAM MANNINEN GOES OFFSHORE!
Rataveneilyn viime vuosien menestyneimpiin tiimeihin kuuluva Team
Manninen tekee ensi kesänä uuden
aluevaltauksen ja siirtyy kilpailemaan
offshoreluokkaan V150. Kalustoksi valikoitui 21 jalkainen Argo Mercuryn
150 hv moottorilla.
Kipinä Offshoreveneilyyn viime kesänä T400-luokan pajatson, Euroopan- ja Pohjoismaiden mestaruudella,
tyhjentäneelle Juho-Matti Manniselle syttyi Rolf Hägglundin pyydettyä
Mannista kartanlukijaksi pariin kisaan ja loimuavaksi liekiksi se syttyi
viimeistään Kotkan meripäivillä. Ei
kuitenkaan meripäivien loistavan ilmapiirin ja kosteiden iltakemujen ansiosta, vaan loistavasti sujuneen kilpailun takia, josta tuli voitto ja etenkin
kokemusta Offshorekilpailun hauskuudesta.
Vaikka loppukausi jäi väliin Rolf
Hägglundin selkäongelmien takia,
päätös oli tehty: Ajamaan täytyy päästä, joten ei muuta kuin kalustoa rakentamaan.
V150-luokka helppo valinta
Yksirunkoluokka V150 oli helppo valinta luokaksi, koska tallissa oli jo
valmiina 21 jalkainen Argo, joka oli
kohtuullisen helposti muokattavissa kilpailukäyttöön. Koneen valinnassa auttoi Tony Sohlström, jonka yritys
B-Sea Boat hoiti moottorin toimituksen. Luokka on muutenkin tällä hetkellä pohjoismaiden aktiivisin offshoreluokka, jossa on paljon kilpailijoita.
”Ratakilpailuihin tottuneena Offshore
on näyttänyt rannalta vähemmän jännältä ja tapahtumarikkaalta touhulta,
mutta kun sinne kilpailuun pääsi mukaan, muuttui käsitys täysin. Avomeren aallokossa muiden kilpailijoiden
joukossa ajaminen on oikeasti haastavaa ja hauskaa puuhaa”, kertoo Manninen.
”Ja pitää kyllä sanoa Offshorevarikon
ilmapiirin olevan huomattavasti miellyttävämpi, kuin ratakilpailuiden ilmapiirin, jossa keskinäiset riidat ja
sääntöjen osaamattomuudesta johtuvat erimielisyydet aiheuttaa jatkuvasti eripuraa”.
Testaamaan heti, kun mahdollista
Uuden kaluston rakentaminen ja testaaminen kilpailukuntoon aiheuttaa
aina omat haasteensa, mutta Manninen ei usko sen tuottavan ongelmia –
päinvastoin, uusi luokka ja sen uudet
haasteet tuo touhuun lisää intoa.
”Meidän tiimillä on jo niin paljon kokemusta veneiden virittelystä, että eiköhän kilpailukykyinen vauhti löydy
ennen kauden alkua”.
Mannisella on selkeä näkemys kevään
etenemisestä. Ensiksi kalusto ajoissa
valmiiksi, sitten vesille ja perussäädöt
kuntoon, jonka jälkeen pääsee tiimipäällikköisä Mauri potkureiden kimppuun.
”Tiimimme suurin etu on se, että meillä löytyy osaajia joka osa-alueelta. Sen
takia meidän ei tarvitse olla riippuvaisia muiden avusta missään tilanteessa. Päämekaanikko Jorma Hartikka
on velho moottoreiden kanssa ja Mauri osaa tehdä potkurit juuri sellaisiksi,
kuin ne haluan”.
”Tervetuloa joukkoon, Masa”
Pitkän uran kilpaveneilyn parissa tehnyt ja tämänkin lehden päätoimittajana kunnostaunut Jan-Erik Hägglund
oli pääsyyllinen siihen, että V150-luokkaa alettiin ajamaan Suomessa. Christian Jansson kehitti luokan Ruotsissa vuonna 2005 ja seuraavana vuonna
luokka rantautui myös Suomeen.
”Jansson kehitti luokan ajatuksella
pienet kustannukset ja helppo osallistua, mutta kuitenkin tarpeeksi haastava. Erikoisvalmisteiset siipiveneet on
kiellettyjä, joten luokkaan sopivia veneitä löytyy lähes joka tallista”, kertoo
Hägglund
Heti ensimmäisellä kaudella luokka
sai SM-arvon ja Kalkkirannan Kievari Offshore Racessa kilpailtiin luokan
Nordic Cupin osakilpailu.
”On harvinaista, että uusi luokka saa
heti SM-arvon, mutta V150-luokan
potentiaali nähtiin heti. Ensimmäisellä SM-kaudella sijoituin toiseksi, mutta onneksi mestaruus meni pojalleni
Rolfille, joten tiimiltä täydellinen suoritus ensimmäisellä kaudella”.
Luokasta tuli nopeasti Suomen suosituin Offshoreluokka. Helposti saatava
vene ja luotettava moottori mahdollistaa helpon aloittamisen. Luokka onkin
houkutellut useita tunnettuja nimiä
osallistumaan luokkaan, joten JuhoMatti Manninen pääsee heti kilpailemaan kovaan joukkoon.
Rolf Hägglund/ Masa Manninen
24 KILPAVENEILY
”Masa on Suomen menestyneimpiä ratakuskeja, joten V150-luokka
saa yhden kovan kilpailijan lisää taistelemaan Offshoren SM-mitaleista.
Masan kyvyt veneen ratissa tietäen,
uskon hänen olevan yksi varteenotettavimmista mestarisuosikeista”, kertoo Hägglund.
”Uutta verta kaivataan aina kisaviivalle ja Masan tasoinen kaveri on aina tervetullut gameihin mukaan, joten
toivotan Masan sydämellisesti tervetulleeksi mukaan mukavaan V150joukkoon”.
Näillä eväillä Team Manninen lähtee
avomerelle kilpailemaan ja eiköhän
seuraava Kilpaveneilylehti kerro, miten kävi.
Teksti: Juha-Pekka Manninen
Kuvat: Tom Hätinen ja Kim Sjödahl
Jaije Hägglund/ Tobias Nevalainen
25 KILPAVENEILY
Vauhdissa mukana
Laadukkaat Marino-veneet
www.m arino.fi
F:ma Henrik Lindgren T:mi
KÄLDÖ - PERNÅ/PERNAJA
Tel/puh: 0400-878 601
Sjötransporter, vinterförvaring, bryggor
www.b-seaboat.fi
Puh. 019-577 360
Merikuljetukset,
talvisäilytys,
Mannerheiminkatu
3, 06100
Porvoo laiturit
Puh. 040-501 4114
Vauhdissa mukana
Hartik Sails
Krabbvägen 22 Kraputie
Krabbvägen
Raputie
00890
H:fors
Helsinki
01100 ITÄSALMI
- ÖSTERSUNDOM
Tel: 09-781 903 Fax 09-781 913
Tel. 09-781 903 Fax 09-781 913
Tammisaaren Venevälitys
K. HOLM
Kuulokojeet, apuvälineet ja suojaimet
Larskullantie 5, 10650 Tammisaari
• Widex kuulokojeet
• Kuulontutkimukset
Puh. 0400-488
885
• Korvakappaleet
• Paristot ja tarvikkeet
s-posti: [email protected]
• Kuulonapuvälineet
• Kuulonsuojaimet
MERIPELLONTIE 11C, 00910 HELSINKI
[email protected].fi
WWW.ASTRUM.FI
Messutar jous
Batmax+Yamaha F20, 6900€
Puh. 019-577 360
Mannerheiminkatu 3, 06100 Porvoo
TRÄSKÄNDA
Hartik SailsOY
HANDELSTRÄDGÅRD
Krabbvägen 2 Raputie
ESBO-ESPOO
01100
ITÄSALMI - ÖSTERSUNDOM
Tel. 09-781
903 Fax 09-781
913
Tel/puh
0400-419
003
30 KILPAVENEILY
26 KILPAVENEILY
Widex Akustik Oy | Uusi Porvoontie 623 | 01120 Västerskog
www.b-seaboat.fi
puh. 09- 591 5200 | mail. [email protected] | www.widex.fi
C. Grönholm Oy
TERÄSRAKENTEET
Puh. 040-508 1143
Tammisaaren Venevälitys
K. HOLM
ASENNUSTYÖ
LANDEN OY
Puh. 0400-536682
www.tgboats.fi
HandyDuck
The King of all hooks!
Norra Strandgatan 2
10600 Ekenäs
Tel. 019-241 2236
Tukkumyynti / Partiförsäljning
Lähettiympyrä Oy
Puh: 040-9622707, 0400-840387
[email protected]
Mestarintie 12 Mästarvägen
06150 PORVOO - BORGÅ
% 019-521 6500
Fax 019-521 6523
27 KILPAVENEILY
Kalkkirannan Kievari
Offshore Race 9.6.2012.
Konesaumakatot, sadevesijärjestelmät,
kattoturvatuotteet, peltitarvikkeet, ym
Kievari Race:lla Juhlavuosi, kisaa ajetaan jo 10:s kerta.
Lähtö klo: 13.00.
Ajettavat luokat:
SM-osakilpailu luokissa V-50, V-150, 3B, 3C.
Sekä; V-300, W-150, V-115 ja jokamiesluokat.
Marino Swing Cup-osakilpailu.
Palkintojen jako sekä iltajuhlat Kalkkirannan Kievarissa.
TERVETULOA!
28 KILPAVENEILY
HasSES SMEDJA
Kuninkaantie 1253
Porvoo
Puh. 019-546 344
[email protected]
Alustava kilpailukalenteri
x.-x.5.
9.6. 16.-17.6.
30.6-1.7.
7.-8.7.
14.-15.7.
21.-22.7.
28.7. 4.-5.8.
11.-12.8.
Nummela, Rata
Kalkkiranta Sipoo, Offshore
Uusikaupunki, 2 x Offshore
Vuoksi, Imatra, Rata
Tammela, Rata
Hirvensalmi, Rata
Saimaa, 2 x Offshore, Off 3B EM
Kotka, Offshore
Förby, Salo, 2 x Offshore (SJ-15?)
Förby, Salo, Rata, GT30 MM
2012
Marino Swing Cup 2012
Kalkkirannnan Kievari Race 9.6.
Kabböle Race 30.6.
Kitö loppet 7.7.
Svartbäck loppet 14.7.
Norrkulla loppet 11.8
29 KILPAVENEILY
MYYDÄÄN MYYDÄÄN MYYDÄÄN MYYDÄÄN MYYDÄÄN
Urheiluvene 5,3x1,85 ja Johnsson 60 hv. Vene sopii vaikka
V50 luokkaan.
Hinta 4000€. Pyydä lisää kuvia [email protected] tai
0500 716 015/ Timo
Speedrace SJ-15 luokkaan. Moottori Mariner 15hv sähköstartilla,
vm. 2003. Sähkökäynnistyksen ansiosta junnu saa itse moottorin
käymään, joten sopii hyvin 8…12 -vuotiaalle aloittelevalle kilpailijalle.
Hinta 2000€. [email protected] tai 0500 716 015/ Timo
Myydään Argo Cat kilpa- tai huvikäyttöön. Argo vuosimallia 2007
ja moottori Yamaha 90 täysin remontoitu 2011. Veneellä saavutettu
useita arvokilpailumitaleja Off 3B-luokassa.
- MM pronssia ja SM pronssia 2008, EM hopeaa ja SM kultaa 2010
Vene ja moottori täysin valmiina kilpailu tai huvikäyttöön.
Hinta 8500 euroa
Vene ilman moottoria 5200 €.
Jyrki [email protected] P.040 765 3563
Täydellinen T400s kalusto. Omavalmiste vene ja Yamaha 20 +
potkureita. Kalustolla voitettu Suomen mestaruus 2009, 2010 ja
2011.
Yht. Bengt Nyholm 0400 567453
Hamariina 385 –74 avovene. Suositus max 20 hv. kone ja 5 henk.
Kelluu vedellä täyttyneenä.
Hp: 450 €
Puh: 040-9622707
Vene: Seaflyer valmistettu 1999, moottori: Selva 405 XSR
2 cleaver potkuria, traileri
Voitettu 2xMaailman mestaruus.
Hinta paketilla 4000€ myydään myös erikseen.
Lisätietoja voi kysellä.
[email protected]
tai 0407293587
Nopea huvivene takapenkillä, rekisteröity 5:lle
V-150 luokan Thunder Hawk (pelkkä vene) 3500€
Myös Evinrude 150 XP -89 (kanssa) 6500€
Puh. 040-9622 707 / Jaije Hägglund
30 KILPAVENEILY
MYYDÄÄN MYYDÄÄN MYYDÄÄN MYYDÄÄN MYYDÄÄN MYYD
Uusi runkovalmis Aero 21
Sopii V 150 ja V 300 luokkiin
Runkoon on valmiiksi laminoitu trimmitankki.
Puh. 040-9622 707
Mercury Optimax 150 -05. Käyttöönotettu 2009,
ajettu vain noin 20h
H: 9000 €
Puh. 040-9622 707
OWM 22 ja OMC 150 hv valmis paketti V150 luokkaan. Hydraaliohjaus, jalkakaasu, polttoainetankki, ym.
Hinta: 5.000 € Puh: 0500-972909
B 24, Volvo Penta 5,7 gxi.
Täysin valmis paketti V 24 tai V 300 luokkiin, trailerin kanssa.
H: 33.000 €
Puh: 040-7298204 / Peter Wentzel
Tintorera 20 –00, Mariner Optimax 135 –99. Täydellinen paketti V 150
luokkaan, hydraaliohjaus, CMC mekaaninen hissi, trimmitankki, cleaver
potkuri, ym.
Myydään myös erikseen
Hp: 11.000 € Puh: 040-9622707 / Jaije
Hot Shot 21 –11. Evinrude E-TEC 150 HO -11.
Täydellinen paketti V 150 luokkaan, kaikki uutta, ajettu noin 13 h,
ilman traileria
Hp: 195.000 Ruotsin kr. Puh: 040-9622707 / Jaije
Venepaketti Ruotsissa
31 KILPAVENEILY
OLEN HYVÄNNÄKÖINEN,
ÄLYKÄS, VERKOSTOITUJA.
TYKKÄÄN KUN KOSKETAT.
OTATHAN YHTEYTTÄ...
Uuden sukupolven LED kosketusnäyttö Raymarine e7;
suunniteltu kaikenkokoisille veneille kalastukseen,
huviveneilyyn, purjehdukseen ja urheiluveneilyyn. Uusi
LightHouse käyttöliittymä. Kosketusnäyttö ja nappihallinta
jotta navigointi olisi vaivatonta, hauskaa ja turvallista
kaikissa olosuhteissa. Uusi e7 tukee veneilyä parhaalla
mahdollisella tavalla.
• Apple iOS: Uusi Raymarine kuvantoisto
iPad, iPad2, iPhone 4 ja uudemmat.
• Bluetooth ja Wifi: Loistava liitettävyys yhteys multimedialitteisiin, monitoimikaukoohjaimeen sekä muihin yhteensopiviin
laitteisiin.
• Näkyvyys: Erinomaisesti
auringonpaisteessa näkyvä 7" LED näyttö,
näkyy myös polarisoiduilla aurinkolaseilla.
• HybridTouch: HybridTouchTM 7"
näyttö erittäin nopealla multi-prosessori
tekniikalla.
• Verkottaminen: Liitettävyys jopa 6
näyttöön, tutkaan, kaikuluotaimeen,
videoon ja muihin lisälaitteisiin.
• Uusi LightHouse opastava
käyttöliittymä.
e7... ota minut
Raymarine Finland
Seisaketie 3
FI-08680 Lohja
Finland Puh:(+358)(0)19 33201
www.raymarine.eu
K E H I T Y S
•
L A A T U
•
L U O T T A M U S
T U T K A • N A V I G O I N T I L A I T T E E T • K A I K U L U OTA I N • M I T TA R I S TO • A A U TO P I L OT T I • L Ä M P Ö K A M E R A • K O M M U N I K A AT I O • O H J E L M I S TO • S Y S T E E M I T