Nastolan Hautausmaa

Nastolan Hautausmaa
1
NASTOLAN HA
UT
A USMAA
HAUT
UTA
Nastolan hautausmaan vanhin osa
on lähinnä kirkkoa, pohjoispäässä.
Näyttävimmät muistomerkit ovat
säätyläisten ja tilallisten haudoilla.
Ehrnroothin sukuhauta koostuu useasta osasta alkaen kenraali Ehrnroothin holvihaudasta. Aatelistoa
edustavat myös Glansenstierna
(Arrajoki, Toivonoja) ja Schulman
(Arrajoki), Ullner (Koiskala) ja af
Forselles (Toivonoja, Uusikartano).
Lennart af Forsellesin haudan katkaistu pylväs kuvaa nuorena kuolleen kesken jäänyttä elämää. Nastolan aatelisista Wrede-suku on haudattu Elimäelle ja von Essen-suku
Hollolaan eräitä poikkeuksia lukuun
ottamatta.
Nastolan hautausmaa Ylimmäistenmäellä on otettu käyttöön 1848. Kenraali Gustaf Adolf Ehrnrooth oli jo
1831 pitäjänkokouksessa vaatinut tilaa holvihaudalleen, jolloin todettiin,
että silloinen hautausmaa on pieni
ja tilaa vähän. Tämä vanha hautausmaa sijaitsi nykyisen sankarihautausmaan ja entisen kirkon paikalla. Siellä on jäljellä kaksi hautakiveä 1800-luvun alkupuolelta, toinen Seestan Ehrnroothin ja toinen
Uudenkylän Karlssonin.
Nykyistä hautausmaata ympäröivä
kivivalli päätettiin tehdä 1853 ammattitaitoisen valvojan johdolla
seurakuntalaisten talkootyönä. Kiviaitaa on myöhemmin jatkettu laajennusten mukana.
Kuvat 1,2: Erstaan kartanon rehtori Olsonin (k.1861) ja Werner Wessbergin (k. 1897)
hautamuistomerkit havainnollistavat siirtymisen hautakivien käyttöön.
2
Kuva 3: Toivonojan kartanon Lennart af Forsellesin hauta, aiheena on katkaistu pylväs.
Aluksi varsinaista suunnitelmaa ei
näytä olleen, vaan hautoja kaivettiin
tarpeen mukaan. Vähitellen paikat
varattiin eri suvuille, mutta edelleen
vähävaraisia haudattiin linjahautoihin. Säätyläisten lähettyvillä on arvonsa tunteneiden ammattilaisten
kuten meijeristien hautoja, joissa on
ammatti mainittuna. Autonomian
ajan lopulla hautausmaa täyttyi.
Aluetta laajennettiin ja tavat muuttuivat. Seurakuntalaiset alkoivat istuttaa kukkia haudoille ja ensimmäisen
kerran hautausmaalla paloivat yleisesti kynttilät vuonna 1932. Vähän
tämän jälkeen saatiin vesijohto helpottamaan alueen hoitoa.
1800-luvun alkupuoliskolla haudat
merkittiin puuristeillä. Ne korvautuivat ensin rautaisilla ja sitten kivisillä
paasilla. Esimerkkinä muutoksesta
on Erstaan kartanon rehtori Olsonin
(k. 1861) rautaristi ja seuraavan sukupolven Werner Wessbergin (k.
1897) kivinen muistomerkki, johon
kuuluu erikoinen kukkalaite. Vanhalla osalla on useita sukuhautoja.
Uudenkylän Sipilän (KarlssonKaalamo-Hamara-Jarla) sukuhaudan suurikokoinen kivi on täyttynyt nimistä molemmin puolin. Tavallisen kansan puuristejä ei ole säilynyt.
3
Hautausmaata laajennettiin uudelleen 1950-luvulla. Suunnittelijana oli
tätä ennen jo yli 300 hautausmaata
järjestänyt arkkitehti Ilmari Wirkkala.
Nastolan metsähautausmaa sopi
hänen ihanteisiinsa. Uusi alue jaettiin tasasuuriin hautapaikkoihin ilman
reunakiviä. Käytävät ovat suoria ja
säännöllisiä. Haudat nurmetettiin,
kun Nastolan vanhalla osalla ne ovat
hiekkapintaisia ja usein reunakivettyjä. Istutuksissa on käytetty hautausmaille valikoituja puita ja pensaita kuten tuijia sekä serbiankuusia.
Seuraavan kerran hautausmaata
laajennettiin 1970-luvun alussa.
Käyttösuunnitelman ja asemakaavan laati Juhani Melaja. Luvan laajennukseen on allekirjoittanut opetusministeri Johannes Virolainen.
Luonnonmukaisuuden ihailussa
mentiin askel pidemmälle ja korostettiin hautojen sopivuutta mäntymetsään. Käytävien linjaukset noudattavat maaston muotoja, pensasistutuksia ja nurmikoita vältettiin.
Hautakiven tuli olla 60-100 korkea ja
tyynykivet olivat sallittuja.
Kuva 4: Karjalaan jääneiden
muistomerkki, Veikko Leppänen 1953.
Kuvat 5,6: Muistolehdon kivi ja Muualle
haudattujen muistokivi.
4
Kuva 7: Luonnon suppaan toteutettu uurnalehto ulkoalttareineen.
Hautausmaan uusin osa on luonnon
suppaan toteutettu uurnalehto. Sen
on suunnitellut Bey Heng ja rakentanut Multanäppi Oy Heinolasta.
Uurnalehto otettiin käyttöön 2008 ja
siinä on 430 hautapaikkaa, joista jokaiseen mahtuu kuusi uurnaa.
Lehdossa on alttari siunauksia varten sekä tuhkan sirottelualue. Alue
on kokonaan seurakunnan hoidossa.
teesta. Sen on suunnitellut lahtelainen arkkitehti Tauno Niemioja ja se
noudattaa sodan jälkeistä rakennustyyliä. Sokkeli on verhoiltu liuskekivilaatoilla, ikkunat ovat lakattua mäntyä, seinät rapattu ja korkea harjakatto hallitsee ilmettä. Ruumishuone
sijaitsee siunauskappelin kellarissa.
Muutamaa vuotta myöhemmin rakennettu Lahden läntisen hautausmaan kappeli on lähes identtinen.
Hautausmaan luoteiskulmassa on
vanha ruumishuone, alkuaan Nastolan pitäjäntupa. Nykyinen siunauskappeli rakennettiin 1950-luvun
alussa kanttori Kalevi Niemen aloit-
Nastolan hautausmaalle (2011) on
haudattu noin 9000 vainajaa, hautoja on noin 4200, joista seurakunnan hoidossa on noin 1000 kpl. Vuosittain haudataan ja siunataan noin
5
Kuva 8: Nastolan siunauskappeli,
arkkitehti Tauno Niemioja 1953.
120 vainajaa, joista hieman yli puolet tuhkataan.
Kuva 9: Nastolan entinen pitäjäntupa toimi
ruumishuoneena 1890-luvulta uuden
siunauskappelin valmistumiseen asti.
Hautausmaa on vainajien muistamista varten hoidettu puistoalue.
Kävely alueella ja nimet hautakivissä
palauttavat joukosta poistuneita mieliimme. Hautamuistomerkit välittävät tietoa menneistä ajoista sekä tavoista hieman yli 150 vuoden ajalta.
Ajat ja ihmiset muuttuvat, muistot
elävät Nastolan hautausmaalla.
6
YLEISET MUISTOMERKIT
Karjalaan jääneiden muistomerkki,
nastolalainen Veikko Leppänen 1953.
Valkoisten ja punaisten 1918 tapahtumien muistokivet.
Muualle haudattujen muistokivi ja muistolehto.
SANK
ARIHA
UT
A USMAA
SANKARIHA
ARIHAUT
UTA
Uudestakylästä lähtöisin ollut Tampereen
asemakaava-arkkitehti Elis Kaalamo
suunnitteli ennen talvisotaa Nastolan vanhan kirkon muistomerkin, josta tuli sodan
seurauksena sankarihautausmaan portti. Muistopaasi on diplomiarkkitehti Sirkka Tarumaan suunnittelema.
Kuva 10: Valkoisten muistokivi ja
Kuva 11: Punaisten muistokivi 1918 tapahtumista.
MUUALLA NASTOLASSA
Neuvostoliittolaisten sotavankien hautausmaalla on 1987 valmistunut pronssinen
Äiti maa – patsas. Sen on suunnitellut
kuvanveistäjä Vladimir Feodorov.
Riihimäki-Pietarinradan rakentajien
muistokivi sijaitsee Uudessakylässä
Ylämaantien varrella. Sen on suunnitellut
taideohjaaja Ritva Pirhonen ja se pystytettiin 1990.
Saksalaisten 1918 Uudenkylän taistelujen muistokivi on Uudenkylän vanhan aseman lähettyvillä ja on pystytetty 1920.
Lähteet:
Nastolan historia 1-3, Anneli Mäkelä 1979-1991.
Nastolan seurakunnan arkisto.
Valokuvat, kartta, Matti Oijala.
7
Nastolan hautausmaa
1. Siunauskappeli
2. Entinen ruumishuone
3. Uurnalehto
4. Muistolehto ja Muualle haudattujen muistokivi
5. Karjalaan jääneiden muistomerkki
6. Punaisten muistomerkki
7. Valkoisten muistomerkki
8. Säätyläisten hautoja
9. Nastolan kirkko
10. Sankarihautausmaa
Kuva 12: Nastolan hautausmaalla on pitkään käytössä olleita sukuhautoja, joiden
kivipaadet ovat saattaneet täyttyä nimistä molemmin puolin.
Nastola-seura 2014.
8