JS 2012/4 makupaloja

Nro 4 / 2012
MAKUPALOJA
Vuonna 1906 perustettu Jaakkiman, Lahdenpohjan ja Lumivaaran perinteitä ja kulttuuria vaaliva pitäjälehti
Sivu 13
Pääkirjoitus 8.8.2012
Mukava
Vaikka polku pitkä on...
Näimme Kokonniemen ja paljon muutakin
sä laulullaan. Tilaisuuden päätteeksi saimme nauttia kirkkokahvit monenlaisten leivonnaisten kera, joten myös suuhun jäi
hyvä maku.
Sen sijaan ohjelmassa ilmoitettua Vakkosalmen karjalaista
ruokatoria ei etsiskelyistä huolimatta löytynyt ja myöhemmin selvisi, että ruuat oli syöty
loppuun jo edellisenä iltana, eikä uusia oltu ehditty valmistaa.
Jaksoimme kyllä aika pitkään
kuunnella hyvää kuoromusiikkia ja katsella tanssiesityksiä.
Ohjelman aikataulu ei pitänyt
ja mekin jouduimme lähtemään
juhlasta ennen matkalle siunausta ja yhteisesti laulettua “Karjalan kunnaita”, mikä silloin vähän harmitti.
Kesäiset terveiset Lahdenpohjasta, jossa sain käydä kahden lukijamatkalaisryhmän mukana. Pitkä matka taittui
rattoisasti tuttujen kanssa kuulumisia vaihtaessa ja uusiin
matkaajiin tutustuen. Ensikertalaisia odottivat ennalta-arvaamattomat elämykset, viehättyminen karjalaisiin maastonmuotoihin ja seurueissa vallinneeseen heimotunteeseen. Kunpa onnistuisimme kertomaan nuorille siitä, miksi matka juurillemme on meille kaikille niin tärkeä oman itsemme takia. Laulussa sanotaan, että kullan ääntä kuullessa jo unhoittavi vaivan. Kulta-Karjalan nähdessä ei matkan
vaiva tunnu missään.
Näillä ja muillakin tämän kesän matkoilla näyttää nyt olleen mukana ilahduttavan paljon nuoria ja lapsia, jotka
ovat löytäneet matkaltaan ”kultajyvän”. Siitä voimme lukea heidän matkakertomuksistaan. Antoisinta on, kun suvun vanhimmat jaksavat vielä lähteä mukaan ja opastaa
nuoremmat polvensa paikoille ja elämään siellä ennen.
Tervehdyskäynti kaupunginjohtaja Ludmila Glytenkon
luona oli jälleen miellyttävä. Hän kertoi kaupungin kehityshankeista, joihin kuuluu myös toimenpiteitä sataman,
kirkon ja hautausmaan tienoilla. Kuulimme myös, että
Suomesta haetaan mallia matalaan kerrostalorakentamiseen. Hän toivoo yhteistyötä ja jopa pitäjäjuhlien järjestämistä Lahdenpohjassa. Nehän saattavat olla myös kohennushankkeita nopeuttava tekijä. Pistetään tämä asia korvan taakse. Minua henkilökohtaisesti on alkanut askarruttaa suomalaishautojen kohtalo, mitä myös kosketeltiin
keskusteluissa.
Elokuu on meillä juhlakuu, sillä lumivaaralaiset ja jaakkimalaiset kokoontuvat Pohjanmaalla ja Itä-Suomessa. Lumivaaralaisten pitäjäjuhlat on Ähtärissä ja jaakkimalaiset
pitävät yllä rantakylien kalajuhlaperinnettä Ilmajoella ja
Rantasalmella. Tarkemmin juhlista takasivun ilmoituksissa.
Suvun kesken on hauskaa ja kesällä juuri tavataan sukulaisia mm. lomareissujen yhteydessä. Monet sukuseuratkin kokoontuvat kokouksiin ja juhliin eri puolilla maatamme. Toivotaan kaikkiin juhliin runsaasti myös nuorempaa polvea mukaan. Lokakuun lehteen odottelen kertomuksia ja kuvia sukujuhlista ja muista tapaamisista sukulaisten kesken.
Tea Itkonen
ystävällisesti palveluksessanne
Julkaisemme veloituksetta merkkipäivä- ja suruviestit
sekä onnittelu- ja muistokirjoitukset
Voit tilata lehden joko kesto- tai vuositilauksena, mutta
myös yksittäisen irtonumeron, jos kiinnostut jostakin
erityisestä artikkelista.
Lehden 2012/04 artikkelit:
Sivu 1
Karjala odottaa meitä!, Iida Jalava
Sivu 2
Laatokankarjalaisen kesäisiä mietteitän, rovasti Alpo Hukka
Tiinan tuumailuja: Muistipaikat
Sivu 3
Karjalaiset kesäjuhlat Lahdessa, ti
Sivu 4
Tuuthan siekii! -tapahtumat Pohjanmaalla, Raimo Kaksonen
Sivu 5
Sortavalan laulujuhlat innostivat,
Aarno Kaartinen
Sivu 6-7 Kotikylämatkat
Näimme Kokonniemen ja paljon
muutakin, Sirpa Lassila
Juuria etsimässä Ihalassa, Raija Alanen
Sivu 8-9 Kotikylämatkat
Ensikertaa Jaakkimassa, Teppo Salmela
Veneilemässä Laatokalla, ti
Kertomusten Karjalassa, Sonja Rapo
Sivu 10-11
Suomalainen aika ja yhteisö Valamon
luostarisaarilla, Niilo Kohonen
Kotikylämatka Reuskulaan ja
Valamoon, Jouko Tolkki
Sivu 12
Tutustuimme suvun vanhimpien
syntymäpaikkoihin, Raimo Anttonen
Sivu 13
Mukava tapaaminen evakkovaelluksella Somerolla, Sari Junttila-Alho
Aikamatkalla, Anne Louko
Sivu 14
Alueemme vanhoja postileimoja,
Pauli Tolkin kokoelma
Me kaikki olemme matkustaneet
rautateillä – VR 150v, Reino Halonen
Sivu 15
Junakyydillä poikaystävää tapaamaan, Irma Pesonen
Pula-aikaa ja paraateja, Kaarlo Hirva
Sivu 16
Murremaistiainen, nimim.
Rukiinleikkuutalkoot Kuokkaniemellä, Reino Halonen
Eräs Kalksalon-kesän muisto
Saunavastaksia hakemassa, RH
Jaakkiman ukin sanomisia, Martti Ijäs
Sivu 17
Potaskaa ja arjen luksusta, saippuan
tarina, Tiina Rasilainen
Saippuaa ja pyykkäystä, Maija
Söderström
Sivu 18-19
Muistokirjoitukset: Pertti Tapanainen, Aune Järvinen, Raakel Koski ja
Sylvi Kojo.
Toimittaja Jussi Konttinen (oik.) oli isäntänä Aleksi Orpanan talon paikalle nousseessa uudistalossa. Jussi tervehtivät Aira Sihvonen, Raija Mäkinen, Martti Lassila ja Ritva Simpura.
Heinäkuun lukijamatkan tärkeä kohteemme oli Kokonniemi Jaakkimassa, koska
sieltä Sihvosen ja Simpuran
taloista löytyvät meidän pienen porukkamme juuret.
Piti ainakin vielä tämän
kerran lähteä katsomaan
noita kauniita Laatokan maisemia, jotka olivat jo lapsuudesta tai useilta aikaisemmilta matkoilta tuttuja.
Tällä kertaa meillä oli vielä jotain aivan uuttakin odotettavissa. Toimittaja Jussi Konttinen on muutamat viime vuodet rakennuttanut kesämökkiä Kokonniemeen Aleksi
Orpanan tuvan paikalle ja kirjoittanut Helsingin Sanomiin
useita juttuja tämän rakennustyön vaiheista ja elosta nykyisessä Kokonniemessä.
Kesämökki on asuttavassa
kunnossa ja meidät oli kutsuttu
sinne käymään. Heti saapumisiltana Jussi tuli autollaan meitä
majapaikasta noutamaan ja juttua riitti kuin vanhoilla tutuilla,
vaikka tapasimme ensi kertaa.
Oli vähän samanlainen innostunut ja lennokas tunnelma kuin
ensimmäisellä kotiseutumatkalla, kun kaikki oli uutta ja vuosien
odotus kotiin pääsystä toteutui.
Kokonniemessä tervehdimme ohi mennessä entisen Juho Simpuran talon nykyistä asukasta Galina Kakovkaa
ja poikkesimme myös Viljo
Sihvosen talon pihapiirissä,
mutta siellä ei oltu kotona.
Jussin mökillä tapasimme hänen miellyttävän vaimonsa ja
kaksi reipasta lastaan ja meidät
otettiin ystävällisesti vastaan.
Saunaan ei vielä päästy, koska
sen rakentaminen on kesken.
Suomalaisen mestarin tekemä
tiiliuuni oli tosi komea ja näkymä Laatokalle mahtava. Konttiset kunnioittavat paikan historiaa, ja niinpä seinällä oli valokuvasuurennokset Ale ja Beata
Orpanasta sekä paikalla olleesta Alen tuvasta.
Siinä me vanhat ja uudet kokonniemeläiset joimme tsaijua
Jussin jykevän pöydän ääressä
ja oli oikein rattoisaa. Vasta puolilta öin maltoimme lähteä koh-
ti Lahdenpohjaa. Jussi toi meidät
takaisin moottoriveneellään, joten Laatokan ajelukin saatiin samalla kertaa.
Kokonniemen maisema on
muuttumassa yhä nopeutuvaan
tahtiin, sillä rikkaat venäläiset
Pietarista ja Moskovasta asti ovat
heränneet huomaamaan Laatokan rantojen kauneuden ja datsoja nousee kylän entisille peltomaille ja rannoille. Jussin datsan lähelle rakentaa joku votkatehtailija melko suurennäköistä
kesäpaikkaa, ja useita pienempiä rakennelmia on noussut viime käynnin jälkeen. Vähän tökkäsi pahan mielen piikki vanhaa
kokonniemeläistä. Mikäpä olisi omilla rannoilla kesää viettää!
Toisena päivänä ohjelmassa
olivat Sortavalan laulujuhlat,
jonne lähdimme ani varhain.
Sortavalan luterilaisessa kirkossa osallistuimme messuun, jonka toimittivat nuori venäläinen
ja vanhempi suomalainen pappi.
Tilaisuus oli kaunis ja lämminhenkinen ja Taipalsaaren lauluveikot toi siihen oman lisän-
Varsinaisena kotikyläpäivänä suuntasimme taas Kokonniemeen. Nykyinen Kokonniemeen vievä tie oli melko hyvässä kunnossa ja muutama auto tuli vastaan paikallisen tavan
mukaisesti melkoista vauhtia
ajaen. Perillä lähdimme katselemaan kylää kävellen siellä kulkevia polkuja pitkin, eikä ympäröivään pitkään heinikkoon tehnyt punkkien pelossa mieli lähteä yrittämään.
Muistelimme ensimmäisten matkojen helppoa liikkumista samoilla paikoilla, kun
silloisen kolhoosin lehmät pitivät pellot puhtaina ja kaikkialla oli helppo kulkea. Entisillä paikoillaan olivat Jaakko
Matikaisen, Eerik Uimosen ja
Yrjö Orpanan talot, joista vain
Orpanassa näkyi pihassa liikettä. Korppiseen poikkesimme sisällekin ja siellä Vilma olisi ihan
vängällä käynyt meille tsaijua
keittämään. Täysiin vatsoihin ei
nyt lisää mahtunut ja Vilman tarinointia kuunnellen katselimme kaikki talon huoneet ja jopa
Korppisen saunaankin kurkistimme, löylyjä ei maltettu jäädä odottamaan. Pihlajamaan
(ent. Korppisen) Irjalle ja hänen
Martti-puolisolleen lähti lämpimät terveiset.
Sirpa Lassila ja knit
Artikkeli kokonaisuudessaan vain
sanomalehdessä.
Rukiinleikkuutalkoot Kuokkaniemellä
Talkooväkeä Tyynelän pelloilla.
Jatkosodan aikana oli jatkuvasti pulaa työvoimasta. Useissa taloissa oli töissä
myös sotavankeja. Näin oli
myös Kuokkaniemen
Tyynelässä. Vangit olivat
verraton apu jokapäiväisissä töissä. Tosin heistä monikaan ei ollut aikaisemmin
tottunut maataloustöihin.
Näin ollen ei ollut mitenkään uutta, että vanha hyväksi koettu takooapu pääsi uuteen
kukoistukseen.
Erityiseti ovat mieleeni jääneet muutamat rukiinleikkuutalkoot syyskesällä 1943. Talkooporukan muodostivat yleensä talojen vanhat isännät ja pääasiassa 12-16 vuotiaat pojankoltiaiset sekä tietenkin eri-ikäinen
naisväki. Joskus oli joukossa lomalla oleva sotilaskin.
Isäntäväki tarjosi talkooporukalle ruokaa ja juomaa talon
mahdollisuuksien mukaisesti.
Huulta heitettiin talkootansseista, mutta tanssihan oli ehdottomasti kielletty sodan aikana. Tämä aihe jäikin muistelujen ja pienen uhoamisen varaan.
Talkoita pidettiin yleensä illalla ja ne päättyivät työn valmistumiseen tai pimeän tuloon. Kyllähän näihin talkoisiin taisi liittyä usein ns. jälkipelejäkin, mutta eihän meitä ”kakaroita” otettu
niihin mukaan.
Rukiinleikkuutalkoot olivat elokuun loppupuolella. Ruis
leikattiin sirpeillä ja kuivattiin
kuhilailla.
Talkoopellolla oli toki monenlaista kilpailua. Ei silloin anikko
voimia säästelty. Pitihän sitä näyttää, miten kovia poikia ollaan.
Silloinen pojankoltiainen,
nyt jo ”vähän” ikääntynyt
Reino Halonen
Nro 4 / 2012
MAKUPALOJA
Vuonna 1906 perustettu Jaakkiman, Lahdenpohjan ja Lumivaaran perinteitä ja kulttuuria vaaliva pitäjälehti
Karjalaiset kesäjuhlat Lahdessa
Lahdessa 15.-17.6. vietetyt
64. Karjalaiset kesäjuhlat
saavuttivat kävijätavoitteet.
Viikonlopun monipuoliseen
ohjelmatarjontaan tutustui
yli 20 000 henkeä.
Eeva Härö lausui
lukijatapaamisessa
Perinteinen Jaakkiman Sanomien lukijatapaaminen kokosi
lehden ystäviä yhteen noin 120
hengen voimalla. Etelä-Suomen Lumivaaralaisten puheenjohtaja Aila Heinonen luotsasi
tilaisuutta mukavin karjalaisin
sanakääntein.
Osallistujia saapui kaikkialta Suomesta, ja tällä kertaa
kaukaisimmat olivat Marjaleena Lavik Norjasta ja Kerttu
Larssen Tanskasta. Kustantajayhdistysten puheenjohtajat
kertoivat seurojensa toiminnasta ja kesätapahtumista, joiden ilmoitukset löytyvät takasivulta.
Päätoimittaja saattoi iloisena kertoa lehden kiinnostavan
myös nuorempia polvia yhä
enemmän ja heidän osallistuvan myös kirjoittamalla lehteen
artikkeleita. Viime vuoden vuosikertaan antoi 140 henkilöä panoksensa, emmekä tänä vuonna
jääne pekkaa pahemmaksi. Lehteä tilattiin ennätykselliset 140
kpl viime vuonna ja 2000:s tilaaja tuli alkuvuodesta. Lehden
menestykseen tae on osallistuva
lukijakunta!
Lehden kuva-arkisto on skannattu digitaaliseen muotoon kevään kuluessa ja siitä työstä on
sivussa syntynyt Jaakkiman Sanomien vuosikalenteri 2013, joka esiteltiin tilaisuudessa. Siinä on vanhoja valokuvia lehden
ja Etelä-Suomen Lumivaaralaiset ry:n kokoelmista. Kalenteri on nyt ostettavissa lehden toimituksesta tai jaakkimalaisten
ja lumivaaralaisten eri tilaisuuksista – vaikkapa pukinkonttiin.
Hinta 15 € sisältää postituksen.
Kyläkirjojen aineiston kokoamistyötä jatketaan. Kirjoista ensimmäisenä valmistuu ja julkaistaan Oppolan kyläkirja. Suurkiitokset kaikille aineistoa toimittaneille ja kirjoja varten tekstejä kirjoittaneille.
Päätoimittaja kertoi myös
jaakkimalaisten ja lumivaaralaisten kylien jatkavan elämäänsä jälkipolvien internetissä alueemme omassa facebook-ryhmässä ”Jaakkima/Lumivaara
siellä ovat juureni”. Ryhmässä
jaetaan upeita valokuvia, muistojen murusia ja saatetaan löytää
sukulaisiakin. Ryhmästä kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä toimitukseen liittymisohjeita
saadakseen.
Lukijatapaamisen kruunasi
antrealaisjuurisen Eeva Härön
esittämä runokavalkadi. Karjalaisissa ja Karjala-aiheisissa runoissa liikuttiin tunnelmasta
toiseen ja kyynelkin saattoi silmänurkan kostuttaa ennen kuin
taas naurettiin. Kiitos Eevalle
vielä toistamiseen! Ja tottahan
myö maukkaat piirakkakohvit
nautittiin...
Karjalaisella torilla oli vilskettä
ja monipuolista tarjontaa. Lehdelläkin oli Karjalaisella torilla yhteinen myyntipöytä SuurJaakkimalaisten kanssa.
Kesvalahden poikia Somerolla, vasemmalta Heljä ja Pentti, Toivo, Mikko ja Maja Talikka ja Juhani Penttilä. Tapaamisesta oli sovittu facebookin ryhmässä ”Juuret rajantakaisessa, kauniissa Karjalassa”.
Evakkovaelluksella
Somerolla
Pitäjäkylttien kantajat Seppo Rapo, ja Eino Bergman sekä Suur-Jaakkimalaisten lipunkantaja Seppo Saari
ja airueet Elli Saari ja Tarja Rantama ryhmäkuvassa ennen kulkueen alkua. Sadetakit jouduttiin vetämään
juhlavaatteiden ja marssijoiden suojaksi kulkueen alussa.
Sitä hoitivat Tarja Rantama, Seija ja Eino Bergman ja Jyrki Tiittanen ja Tea Itkonen. Mukavan
paljon tuttuja ja alueestamme
kiinnostuneita pöydän ääressä
vierailikin.
Karjalaiset
kädentaidot
Eeva Härön esittämissä runoissa tunnelmoitiin mm. Karjalassa,
evakossa ja uusilla sijoilla.
teri
n
Vuosikale
3
201
Lehden vuosikalenteri ensi vuodelle oli ensiesittelyssä Lahdessa. Sitä
voi tilata lehden toimituksesta, hinta 15 € sisältää postituskulut.
Kesäjuhlien teemana oli Karjalaiset kädentaidot. Uutta päivillä oli kädentaitajien kylä, jossa oli mukavaa seurata jaakkimalaisjuurisen seppämestarin Tuuli Wirmanin
työskentelyä ahjon ääressä.
Muolaalta lähtöisin olevan Kyyrölän saven mökillä dreijasi saviastioita Jaana
Uschanoff ja löytyipä paikalta myös lintujen veistäjä ja
vastantekijä.
Useissa näyttelyissä oli mahdollisuus ihailla perinteisiä ja
moderneja käsitöitä. Yhdessä
WDC Lahden kanssa oli toteutettu Juuret – WDC –ohjelmakokonaisuus, jonka huipentumana oli designsuunnittelijoiden suunnittelemien pukujen
esittely. Suunnittelijoina ovat
muun muassa suunnittelijaparit
Rintala ja Vaskelainen sekä Vainio ja Seitsonen. Pukujen kuosi
on valmistettu Viipurin kansallispukukankaan pohjalta.
Kuudes Evakkovaellus sunnuntaina 8.7.2012 Somerolla aloitettiin Somerniemen urheilukentältä, jonne oli saavuttu kesätorilta linja-autokuljetuksella.
Tilaisuus alkoi musiikilla, jota esittivät Someron Laulumiehet, Aili Järvinen lausui runoja ja tilaisuuden suojelija, valtioneuvos Riitta Uosukainen piti avauspuheen, jota seurasi yhteislauluna Karjalaisten laulu.
Reitti kulki kylätietä pitkin ja päättyi kesätorille, jossa kenttälounaan, kahvin ja piiraiden jälkeen näimme katkelmia Tuntemattomasta Sotilaasta Somerniemen musiikkiteatterin esittämänä. Esitys
loppui koskettavaan evakon lauluun.Tilaisuus päättyi Somerniemen
kirkossa pidettyyn hartaushetkeen ja seppeleen laskuun Karjalaan
jääneiden muistomerkille.
Vaellusväki, noin 500 henkilöä, koostui ihmisistä, joita evakkous
jollakin tavalla koskettaa. Joukossa oli itse evakkotaipaleen tehneitä
tai heidän jälkeläisiään. Matkan aikana kuultiin ja kerrottiin erilaisia evakkotarinoita - ja kokemuksia, joko omia tai sukulaisilta kuultuja. Lentokoneiden pörrätessä yläpuolella eläydyttiin menneeseen
ja mietittiin olosuhteita, jotka silloin vallitsivat.
Itse olen osittain karjalaista jälkipolvea. Isäni äiti Kerttu s. Kuntsi lähti aikanaan evakkomatkoilleen Lumivaaran Kesvalahdesta ja päätyi
jatkosodan jälkeen Nivalan ja Ähtärin kautta Humppilaan.
Vaelluksella väki tapasi vanhoja ja sai uusia tuttuja. Isäni Juhani
Junttila oli Facebook ryhmän ”Juuret rajantakaisessa, kauniissa karjalassa” kautta sopinut tapaavansa niin ikään kesvalahtelaiset juuret
omaavan Talikan Toivon. Hän oli tullut paikalle vaimonsa Maijan ja
poikansa Mikon, sekä veljensä Pentti Talikan ja tämän vaimon Heljän kanssa. Niin me sitten tapasimme ensimmäisen kerran ja heti riitti juttua, koska olemme kaikki käyneet Kesvalahdessa, me viimeksi kesällä 2011, he 2010. Puheissa vilisi ihmisiä ja tapahtumia,
joista oli kuullut sukulaisten puhuvan.
Seuraava Evakkovaellus järjestetään ensi kesänä Kangasalla. Ehkäpä tapaamme taas siellä.
Sari Junttila-Alho
Humppila
KUVA JAANA RAPO
Karjalasta
kajahtaneet
Petri Liskin johdolla toteutet-
tu Karjalainen klubi ”Karjalasta kajahtaneet” Lahden seurahuoneella viihdytti mm. sota-ajan lauluin ja vauhdikkain
tanssiesityksin.
Petri Liski juonsi myös pääjuhlan lupsakkaan ja hauskaan
tapaan.
Lahtelaiset onnistuivat luomaan iloiset ja monipuoliset juhlat ja järjestelyt toimivat
erinomaisesti. Seuraavat karjalaiset kesäjuhlat järjestetään Porissa 14.-16.6.2013.
Tea Itkonen
Karjalaisella torilla Tarja Rantama, Seija ja Eino Bergman.
Iidalle II palkinto
piirakkakisoissa
Iida Jalava (s. Rapo), ikä 6 vuotta, osallistui kisaan numerolla 35. Hän sijoittui toiseksi omassa sarjassaan. Iidalla oli omat kannustusjoukot mukana.